A. V. Multia

Tässä artikkelissa analysoimme A. V. Multia:tä eri näkökulmista ymmärtääksemme sen vaikutusta eri yhteyksissä. A. V. Multia on aihe, joka on viime vuosina herättänyt suurta kiinnostusta muun muassa yhteiskunnallisen, poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi. Tämän analyysin aikana tarkastelemme A. V. Multia:n sisältämiä eri ulottuvuuksia sekä sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Lisäksi tutkimme erilaisia ​​tulkintoja ja mielipiteitä, joita on olemassa A. V. Multia:n ympärillä, tavoitteena tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta.

Akseli Viljam Viljasalo, kirjailijanimi A. V. Multia (8. heinäkuuta 1889 Keuruu – 19. helmikuuta 1980 Pori) oli suomalainen upseeri ja kirjailija.[1]

Viljasalo suoritti keskikoulun kurssin ja hän palveli rautateillä 1909–1915 ja 1915–1918 Jyväskylän kaupungin kirjastonhoitajana. Suomen sisällissodan aikana hän oli Jyväskylän suojeluskunnan mukana Vilppulassa. Sodan jälkeen vuonna 1918 Viljasalo kävi sotavänrikkikoulun ja oli sitten tässä koulussa opetusupseerina, Pohjois-Hämeen rykmentin täydennyspataljoonan komentajana ja Vaasan läänin 2. kutsuntapiirin kutsuntatoimiston sotilasjäsenenä. Vuosina 1919–192O Viljasalo oli Jyväskylän suojeluskuntapiirin piiripäällikkönä ja 1922–1923 Jyväskylän pitäjän suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Hän toimi sitten Saimaan kutsuntapiirin apulaispiiripäällikkönä 1923–1926, puolustusministeriön toimistoupseerina 1926–1928, Saimaan kutsuntapiirin piiripäällikkönä 1928–1933 ja vuodesta 1933 Savon jääkäripataljoonan talouspäällikkönä. Viljasalo oli vuodesta 1935 lähtien puolustusministeriön sota-asiainosaston toimistoupseerina ja vuodesta 1937 järjestely- ja liikekannallepano-osaston toimistoupseerina asevelvollisuusasiain toimistossa.[1]

Viljasalo oli puolustusvoimien kantahenkilökuntaa. Hän sai kapteenin arvon 1929, majurin 1940, ja 1944 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1944.[2]

Savonlinnassa asuessaan Viljasalo oli muun muassa v.t. kunnallisneuvosmiehenä 1931 ja Savonlinnan kaupunginkirjaston johtokunnan puheenjohtajana 1931—1935. Viljasato on julkaissut näytelmän Pelkkää väärinkäsitystä, romaanin Kukkosen Petterin maallinen menestys, ohjekirjan Reserviläinen ja 1938 kirjailijanimellä A. V. Multia romaanin Kasarmin komein poika. Hän toimi myös viisi vuotta sanomalehtimiehenä.[1]

Ilmari Unhon 1940 ohjaama elokuva Kersantilleko Emma nauroi? perustuu Viljasalon romaaniin Kersantillekko Emma nauroi?.

Teoksia

Nimellä Akseli Viljasalo:

  • Mökistä maantielle. Gummerus 1925 (romaani)
  • Kutsunta-asiat : ohjeita ja neuvoja kutsuntaiässä oleville nuorukaisille : asevelvollisuuslaista ja sen soveltamisasetuksesta ynnä muista kutsuntaa ja asevelvollisuuden suorittamista koskevista määräyksistä koonnut ja lisäillyt A. Viljasalo. Otava 1927, 2. uud. painos WSOY 1933
  • Kyyhkylä : vapaussodan invaliidien liiton invaliidikoti, kirjoittajat A. Viljasalo, Rolf Mennander. Vapaussodan invaliidien liitto, Helsinki 1952
  • Invaliidikoti Kyyhkylä. Vapaussodan invaliidien liiton invaliidikoti, Helsinki 1958

Nimimerkillä A. V. Multia:

  • Kukkosen Petterin maallinen menestys. Karisto 1930
  • Pelkkää väärinkäsitystä : kolminäytöksinen huvinäytelmä. Seuranäytelmiä 321. Karisto 1932
  • Kasarmin komein poika : nuoren miehen elämyksiä. Karisto 1938, 2. painos 1940
  • Reserviläinen : mitä jokaisen reserviläisen tulee tietää asevelvollisuusasioista, valvontamääräyksistä ja reservin kertausharjoituksista. Lakien selityksiä 3. Gummerus 1938
  • Kersantillekko Emma nauroi? : kertoelma kesäisiltä päiviltä. Karisto 1940, 2. painos 1940

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c 50-vuotias. Kapt. A. V. Viljasalo, Helsingin Sanomat, 08.07.1939, nro 179, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 06.07.2024
  2. ↑ Kersantilleko Emma nauroi? Elonet. Taustaa