Seuraavassa artikkelissa analysoimme yksityiskohtaisesti Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva):n merkitystä nykyisessä kontekstissa. Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva):stä on tullut erittäin tärkeä aihe modernissa yhteiskunnassa, ja se synnyttää keskustelua, ristiriitaisia mielipiteitä ja loputtomia seurauksia eri alueilla. Kautta historian Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva) on osoittautunut määrääväksi tekijäksi ihmiskunnan kehityksessä, vaikuttaen kulttuurisiin, sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin näkökohtiin. Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää ymmärtää Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva):n merkitys ja sen vaikutus nykymaailmaan. Tutkimme kriittisen ja analyyttisen lähestymistavan avulla Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva):n eri ulottuvuuksia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa tavoitteenamme tarjota kattava näkemys tästä yleisen edun mukaisesta aiheesta.
Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin | |
---|---|
![]() Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Matti Kassila |
Käsikirjoittaja |
Matti Kassila Osmo Lampinen |
Perustuu | Agapetuksen romaaniin Aatamin puvussa ja vähän Eevankin |
Tuottaja | Mauno I. Mäkelä |
Säveltäjä | Nacke Johansson |
Kuvaaja |
Olavi Tuomi Sakari Rimminen |
Leikkaaja | Juho Gartz |
Lavastaja | Aino Mantsas-Kassila |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
Ensi-ilta | |
Kesto | 88 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin on vuonna 1971 ensi-iltansa saanut suomalainen komediaelokuva, jonka on ohjannut Matti Kassila. Elokuva perustuu Agapetuksen romaaniin Aatamin puvussa ja vähän Eevankin vuodelta 1928. Samasta aiheesta oli tehty aiemmin jo kaksi elokuvaversiota, vuosina 1931 ja 1940.[1]
Elokuva esitettiin Suomen televisiossa ensi kerran 1976 ja useita kertoja sen jälkeen[1] ja sai ensimmäisellä kerralla valtavan yleisömenestyksen, 2,1 miljoonaa katsojaa. Yhtenä syynä on oletettu olleen tuolloin riehuneen viuhahdus-villityksen.[2] Elokuvaa on kuvattu Luhangassa. Elokuva toi elokuvateattereihin 141 650 katsojaa.[3]
Heikki Kinnunen | … | Heikki Himanen, televisiomanu |
Juha Hyppönen | … | Jussi Kirves, "Jusa", autokorjaamon työnjohtaja |
Marja-Leena Kouki | … | Marja, Tuiren ystävätär |
Tuire Salenius | … | Tuire Korpela, nimismiehen tytär |
Kauko Helovirta | … | Ojanteen nimismies Korpela |
Risto Mäkelä | … | vankikarkuri Yrjö Granberg |
Pia Hattara | … | Selma, puhelinkeskuksen hoitaja |
Tiina Rinne | … | Salme, postivirkailija |
Pentti Irjala | … | Hiski, lumppuri |
Tapio Hämäläinen | … | konstaapeli Niemelä |
Eila Rinne | … | Kerttu Luodepohja |
Raili Veivo | … | Niemelän vaimo |
Ada Pääkkönen | … | emäntä |
Salme Karppinen | … | Tyyne, karjakko |
Veijo Pasanen | … | Kantomäen asemapäällikkö Veijo Viirimäki |
Mauri Jaakkola | … | hinaajan laivamies |
Ali-saksanpaimenkoira | … |
1970-luku oli Matti Kassilan uralla ahdingon aikaa. Hän ehti ehdottaa tuottajille neljäätoista elokuva-aihetta, kunnes tämä tärppäsi.[2]
Helsingin Sanomien Jussi Karjalainen kutsui elokuvaa tv-esityksen alla 1993 hyvätapaisen kesäkomedian innostamattomaksi lämmittelyksi aikana, jolloin paljasta pintaa sai jo näyttää oikein väreissä.[4]