Aatto Kaljunen

Tämän päivän artikkelissa aiomme analysoida Aatto Kaljunen:tä perusteellisesti ymmärtääksemme sen merkityksen tänään. Aatto Kaljunen on aihe/päivä/henkilö, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla, ja on tärkeää ymmärtää sen vaikutus tämän päivän yhteiskuntaan. Tämän artikkelin aikana tutkimme sen historiallista merkitystä, sen vaikutusta nykykulttuuriin ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Lisäksi tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta Aatto Kaljunen, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta/aiheesta/henkilöstä. Lukemisen päätteeksi toivomme, että lukijat saavat syvemmän ja rikkaamman ymmärryksen Aatto Kaljunen:stä ja pystyvät muodostamaan merkityksellisiä yhteyksiä ympäristöönsä ja arkeen.

Aatto Päiviö Kaljunen (29. huhtikuuta 1907 Viipuri – 18. marraskuuta 1963 Oulu[1]) oli suomalainen opettaja ja rehtori. Hän väitteli filosofian tohtoriksi 1953. Hän oli Hämeenlinnan seminaarin lehtori vuodesta 1951, Oulun opettajakorkeakoulun (myöh. Oulun yliopiston opettajainvalmistuslaitoksen) esimies vuodesta 1953.[2][3]

Aatto Kaljusen puoliso vuodesta 1958 oli urkutaiteilija ja musiikkipedagogi Anna-Liisa Antila-Kaljunen.[4]

Julkaisuja

  • Kasvattaminen tarkoitusperäisenä ilmiönä, 1949 (väitöskirja)
  • Aatto Kaljunen, Britta Karemo, Taimi Metsikkö. Aapinen, kuv. Kyllikki Kallio, Valistus, 1959.
  • Arvo Haanto, Aatto Kaljunen. Poikien maastopuuhia, WSOY, 1942.
  • Eeva Saarinen, Aatto Kaljunen. Totta ja leikkiä maastossa: tyttöjen maasto-opas, WSOY, 1942
  • Paavo Kuosmanen, Aatto Kaljunen. Isänmaan historiaa tuokiokuvina : Suomen historian lukemisto, 1–2, WSOY, 1944

Lähteet

  1. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, Kuolleita (ei sivunumeroa)
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 4, p. 236
  3. ↑ Kajaanin kampus tiedotuslehti Joulukuu 2007
  4. ↑ Knihtilä, Aila: Anna-Liisa Antila-Kaljunen – urkuri ja pedagogi Naisten ääni -sivusto. Suomalainen Naisliitto ry. Viitattu 13.5.2018.