Abdellatif Kechiche

Nykymaailmassa Abdellatif Kechiche:stä on tullut yhä tärkeämpi. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Abdellatif Kechiche:stä on tullut ajankohtainen aihe, joka herättää kiinnostusta ja keskustelua. Teknologinen kehitys, yhteiskunnalliset muutokset, tieteellinen kehitys tai jopa poliittiset tapahtumat ovat osaltaan auttaneet Abdellatif Kechiche:tä ottamaan näkyvän paikan julkisella asialistalla. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Abdellatif Kechiche:een, analysoimalla sen vaikutuksia, vaikutuksia ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.

Abdellatif Kechiche
Abdellatif Kechiche vuonna 2013.
Abdellatif Kechiche vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt7. joulukuuta 1960
Tunis, Tunisia
Ammatti elokuvaohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1982–
Tunnetuimmat ohjaukset La Faute à Voltaire (2000)
La Graine et le mulet (2007)
Adelen elämä: osat 1 ja 2
Palkinnot

kahdesti parhaan elokuvan César (2003, 2007), kolmesti parhaan ohjaajan César (2003, 2007, ja 2013); Venetsian-elokuvajuhlien tuomariston palkinto (2007); kahdesti parhaan ohjaajan Lumières, Kultainen palmu (2013)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Abdellatif Kechiche (arab. عبد اللطيف كشيش‎; s. 7. joulukuuta 1960 Tunis, Tunisia) on tunisialais-ranskalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Hän näytteli useissa elokuvissa 1980-ja 1990-luvulla ennen oman elokuvaohjaajan uran alkua. Kechichen ensimmäinen ohjaus oli vuonna 2000 ensi-iltansa saanut La Faute à Voltaire.[1]

Kechichen ohjauksista L'esquive (2003) voitti parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen César-palkinnon. La Graine et le mulet (2007) sai parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen Césarin, Venetsian-elokuvajuhlien tuomariston palkinnon ja parhaan ohjaajan Lumières-palkinnon.

Tunnetuimpiin elokuviin kuuluu Adelen elämä: osat 1 ja 2 (2013), josta hänet palkittiin Cannesin elokuvajuhlien Kultaisella palmulla ja joka sai myös parhaan ohjauksen Césarin sekä parhaan ohjaajan Lumièresin. Rohkeana pidetty elokuva kuvaa 15-vuotiaan tytön ensirakkautta kauniiseen sinitukkaiseen taideopiskelijaan. [2][3][4][5]

Filmografiaa

Lähteenä mm. [1]

Lähteet

  1. ↑ a b Abdellatif Kechiche Allocine, allocine.fr. Viitattu 13.3.2019. (ranskaksi)
  2. ↑ Anne Orjala: La vie d'Adèle voitti Cannesin Kultaisen palmun 26.5.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 13.3.2019. (suomeksi)
  3. ↑ Kristin M. Jones: Review: Blue Is the Warmest Color Filmcomment, filmcomment.com. Nov./Dec. 2013 issue. Film Society of Lincoln Center, USA. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Tuulia Tsuua Kekäle: Adelen elämä: osat 1 ja 2 22.6.2016. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 13.3.2019. (suomeksi)
  5. ↑ Janne Sundqvist: Adèlen elämän ohjaaja vastaa syytöksiin seksin kuvaamisesta 13.12.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 13.3.2019. (suomeksi)
  6. ↑ Peter Bradshaw: Mektoub, My Love: Canto Uno review – endless summer of sunshine and sex 13.2.2019. The Guardian, theguardian.com. Viitattu 13.3.2019. (ranskaksi)

Aiheesta muualla