Nykyään Abraham Öhmann on aihe, josta keskustellaan ja analysoidaan laajasti yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutukset ovat ulottuneet useille aloille terveydestä teknologiaan, politiikkaan ja talouteen. Abraham Öhmann on synnyttänyt sarjan keskusteluja ja kiistoja, jotka ovat korostaneet sen tutkimuksen ja ymmärtämisen tärkeyttä. Vuosien varrella Abraham Öhmann on kehittynyt ja sopeutunut kohtaamiinsa muutoksiin ja haasteisiin, ja siitä on tullut kiinnostava aihe niin asiantuntijoille kuin harrastajillekin. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Abraham Öhmann:n eri näkökohtia ja vaikutuksia tavoitteenaan tarjota täydellinen ja päivitetty näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Abraham Öhman, sukunimi myöhemmin Öhmann (14. syyskuuta 1758 – 14. joulukuuta 1814 Turku) oli suomalainen senaattori ja laamanni.
Öhmannin vanhemmat olivat porvoolainen kauppias, raatimies Jakob Öhman (k. 1787) ja Anna Kristina Witting. Hän kävi Porvoon pedagogiota ja Porvoon lukioa, pääsi ylioppilaaksi 1779 ja suoritti Turun akatemiassa tuomarintutkinnon 1782.
Öhmann oli Turun hovioikeudessa ylimääräisenä kanslistina 1784 ja varanotaarina 1784–1795. Hän oli oikeusraatimiehenä Turussa 1795–1805 ja oikeuspormestarina 1805–1809. Öhmann toimi Turun ja Porin laamannikunnan vt. laamannina vuodesta 1809 ja hän sai laamannin arvonimen vuonna 1810. Öhmann oli hallituskonseljin (senaatin) oikeusosaston jäsenenä (senaattorina) 1811–1814.
Öhmann oli naimisissa vuodesta 1789 Eva Helena Strandheimin kanssa. Heidän tyttärensä Agata Emerentia Öhmann oli naimisissa professori ja runoilija Johan Jakob Nervanderin kanssa.[1]