Nykyään Acorn Archimedes on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Digitaalisen aikakauden edistyessä Acorn Archimedes:stä on tullut olennainen keskustelunaihe eri alueilla. Politiikasta muotiin, tieteen ja teknologian kautta Acorn Archimedes on vakiinnuttanut asemansa ratkaisevana ongelmana, joka on merkki yhteiskuntamme kehityksestä ja kehityksestä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Acorn Archimedes:een liittyviä eri puolia ja näkökulmia, analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämämme eri osa-alueisiin ja tarjoamme laajan yleiskatsauksen sen merkityksen ymmärtämiseksi nykyisessä kontekstissa.
Acorn Archimedes | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() Acorn Archimedes |
|||||||
Valmistaja | Acorn Computers | ||||||
Julkaistu | 1987 | ||||||
Mukana toimitettu käyttöjärjestelmä | RISC OS | ||||||
Suoritin | ARM | ||||||
Massamuisti | levykeasema, valinnainen kiintolevy | ||||||
Keskusmuisti | 512 KB / 1-16 MB | ||||||
|
Acorn Archimedes oli brittiläisen Acornin vuonna 1987 julkistama mikrotietokone, joka käytti Acornin omaa ARM-suoritinta.[1]
Sibelius oli tietokoneen läpimurtosovellus, jonka ansiosta säveltäjät ostivat Archimedes-tietokoneen.[2]
Julkaisun yhteydessä oli kaksi mallia: A305 ja A310. A305 oli mahdollista päivittää A310:ksi kasvattamalla RAM-muistin määrä puolesta megatavusta yhteen megatavuun.[3][4] 400-sarjassa oli neljä laajennuspaikkaa ja 300-sarjaan pystyi lisäämään laajennuspaikkoja.[4]
Tietokone oli ensimmäinen RISC-prosessoria käyttävä henkilökohtainen tietokone.[a][5] Tietokoneessa on 8 megahertsin ARM2-prosessori ja kolme apupiiriä (MEMC, VIDC, IOC) sekä IO-ohjain.[6]
Archimedes sai penseän vastaanoton: henkilökohtaisten tietokoneiden markkinat olivat yhdistymässä IBM PC -yhteensopiviin ja Archmedes sisälsi uuden prosessorin, uuden käyttöjärjestelmän eikä olemassa olevaa ohjelmistovalikoimaa sen käyttäjille.[6] Ohjelmien tulo vei aikaa vuosia ja Acorn vahvisti asemiaan koulutuskäyttöön suunnattujen tietokoneiden markkinoilla.[6]
Ensimmäinen Archimedes-malli piti näppäimistön ja keskusyksikön erillään toisistaan, mutta myöhemmin ilmestyi malleja, joissa näppäimistö oli keskusyksikön päällä.
Archimedes ei menestynyt saman aikakauden tietokoneita Atari ST:tä ja Amigaa vastaan. Britanniassa Archimedestä nähtiin varsin usein kouluissa, koska sen edeltäjä BBC Micro oli saavuttanut aseman koulujen käyttämänä koneena. Suomessa Archimedeksellä oli maahantuoja, mutta konetta ei varsinaisesti markkinoitu eikä myyty. Ihmisten tietoisuuteen se nousi ainakin MikroBITTI -lehden koneesta tehdyn artikkelin myötä.
Archimedeksen tehokkuutta esiteltiin usein 3D-grafiikkaa käyttävillä peleillä, erityisesti David Brabenin varta vasten sille ohjelmoimalla Zarchilla, joka tunnetaan muilla koneilla Virus-nimisenä. Archimedeksen ensimmäisissä malleissa ei ollut joystick-porttia, mikä vaikeutti sen asemaa pelikoneena. Myöhempään A3010-malliin lisättiin joystick-portti, mutta juuri mitkään Archimedeksen peleistä eivät tukeneet sitä. Archimedekselle käännettiin kuitenkin jonkun verran ST:ltä ja Amigalta tuttuja pelejä – yleensä lähes identtisenä. Archimedeksen vuonna 1991 julkaistu versio avaruussimulaattori Elitestä oli kehitetty pidemmälle kuin pelin muut versiot.
Archimedes-tietokoneiden välitön seuraaja oli RiscPC.
Archimedes-tietokoneen käyttäjäkunta jäi pieneksi, mutta ARM-arkkitehtuuria käyttävät suorittimet ovat yhä 2020-luvulla käytössä.
Archimedeen käyttöjärjestelmä oli nimeltään Arthur OS, jonka nimeksi vaihdettiin myöhemmin RISC OS.[3][7] Käyttöjärjestelmä perustui Acornin BBC Microa varten tekemään käyttöjärjestelmään.[3]
Tietokoneeseen piti tulla ARX-niminen käyttöjärjestelmä, jota kehitti Acorn Research Center (ARC).[7] ARX oli kuitenkin kookas ja hidas sen aikaisille ARM-piireille.[7] ARX oli myös myöhästymässä Archimedes-koneiden julkaisusta ja Acorn kääntyi omaan ohjelmistokehitykseen, jonka piti kehittää korvaava käyttöjärjestelmä tiukan aikataulun sisällä ja sai sen mukaan nimen Arthur.[7]
Tietokoneesta oli kolme mallisarjaa: 300, 400 ja 500. [1]
300- ja 400-sarjat käyttivät ARM-2 suoritinta, 500-sarja käytti ARM-3 suoritinta.[1]
Tietokoneissa oli kolme erikoispiiriä: muisti- (MEMC), video- (VIDC) ja I/O-ohjaukseen (IOC).[1]