Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Affrikaatta:een liittyvää. Affrikaatta on ollut monien kiinnostava aihe alkuperästään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Kautta historian Affrikaatta on ollut tärkeä rooli eri alueilla kulttuurista tieteeseen. Kun tiedät enemmän Affrikaatta:stä, ymmärrämme paremmin sen vaikutusta ympäristöömme ja sen kehittymistä ajan myötä. Lisäksi analysoimme sen merkitystä tänään ja kuinka se on edelleen keskustelun ja keskustelun aiheena eri alueilla. Lue eteenpäin saadaksesi selville kaiken, mitä sinun tulee tietää Affrikaatta:stä.
Affrikaatta[1] on äänne. Affrikaatta muodostetaan muuten samalla tavalla kuin vastaava klusiili, mutta klusiilinen sulkeuma avataan sen verran hitaasti, että sulkeuman jälkeen on kuultavissa voimakasta hankaushälyä. Suomen kielessä ei esiinny affrikaattoja itsenäisinä foneemeina muualla kuin lainasanoissa, mutta muun muassa /ts/-foneemijono (esimerkiksi sanassa vatsa) saattaa ääntyä (pitkänä) affrikaattana . Ts-affrikaatta esiintyy myös monissa laina- ja slangisanoissa, kuten tsekata, tsygä ja niin edelleen. Joissain lainasanoissa esiintyvät affrikaatat ja .
Affrikaatoiksi lasketaan yleensä vain enemmän tai vähemmän homorgaaniset eli samalta ääntymäpaikalta ääntyvät äänteet ( on alveolaarinen), joten esimerkiksi yhdistelmää ei ole tapana laskea affrikaataksi ( on bilabiaalinen, alveolaarinen).
Kansainvälinen foneettinen aakkosto tarjoaa monia mahdollisuuksia affrikaattojen merkitsemiseen. Yksi mahdollisuus on merkitä peräkkäin klusiilin ja hankausäänteen merkit , mutta tämä tapa ei tuo esiin sitä, etteivät sulkeuma- ja hankausosat ole toisistaan riippumattomia. Tämän voi ilmaista yhdistävällä kaarella tai . Lisäksi kuudelle yleisimmälle affrikaatalle (postalveolaariset, alveolaariset ja palatoalveolaariset) on olemassa omat ligatuurinsa, katso alla. (Näiden käyttöä ei tosin enää suositella.)
Suurimmassa osassa maailman kielistä, joissa affrikaattoja ylipäätänsä on, niitä esiintyy vain koronaalisilla ääntöpaikoilla. Yleisimmät ääntymäpaikat ovat postalveolaarinen ja alveolaarinen.
Alla on lueteltu ennen koronaaliset ja sitten ei-koronaaliset affrikaatat.
Alla olevat äänteet on lueteltu järjestyksessä etisestä, eli suun etuosassa syntyvästä hankausäänestä, takaiseen, eli suun takaosassa syntyvään.