Ahjo
Jos etsit tietoa tuotteesta Ahjo, olet tullut oikeaan paikkaan. Tässä artikkelissa aiomme kaivaa Ahjo-aiheeseen ja tutkia sen kaikkia puolia. Sen alkuperästä ja historiasta sen uusimpiin sovelluksiin sekä sen tarjoamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Olitpa kiinnostunut Ahjo:stä henkilökohtaisista, työ- tai akateemisista syistä, täältä löydät kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää ymmärtääksesi paremmin tätä aihetta ja saadaksesi siitä kaiken irti. Liity meihin tälle Ahjo-kierrokselle ja löydä kaikki, mitä tällä teemalla on sinulle tarjota.
Ahjo on tulisija, jota käytetään yhteisenä työskentely- ja lämmitystilana metalleja muokattaessa ja sulatettaessa.
Ahjon polttoaineena käytetään tavallisimmin puuhiiltä tai kivihiilestä kuivatislattua koksia. Vielä 1800-luvun puoleenväliin asti suurin osa raudasta valmistettiin puuhiilellä. Metsien ehtymisen vuoksi oli siirryttävä käyttämään kivihiiltä, joka aiheutti monenlaisia ongelmia sisältämiensä epäpuhtauksien vuoksi. Koksilla saavutettiin jonkin verran suurempi lämpötila, jolloin vieraiden metallien oksidit hapettuivat tehokkaammin.
Hiilten palamista tehostetaan yleensä puhaltamalla niihin ilmaa. Perinteisesti sepät ovat käyttäneet ilman puhaltamiseen palkeita, mutta nykyaikana tarkoitukseen soveltuu myös sähköinen puhallin esim. puhaltava pölynimuri.
Ahjon polttoaineena voidaan käyttää myös kaasua, mikä sopii taontaan yhtä hyvin kuin perinteisempi hiili. Kaasua käytettäessä ei metallin pintakerroksiin kuitenkaan saada hiiltä perinteisen menetelmän tavoin, jolla raudan tapauksessa on metallin ominaisuuksia parantava vaikutus.
Lähteet
- Roselli, Heimo & Mehtonen, Ilari (toim.): Sepän taidot. (2. uud. laitos) Opetushallitus, 2011. ISBN 978-952-13-4800-6