Ahola (Posio)
Tässä artikkelissa tutkimme Ahola (Posio):n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Ahola (Posio) on herättänyt kaikenikäisten ja -kulttuuristen ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Vuosien varrella Ahola (Posio) on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnan eri osa-alueilla viihteestä tieteeseen ja teknologiaan. Tämän artikkelin kautta löydämme Ahola (Posio):n monet puolet ja sen vaikutuksen nykymaailmaan.
Ahola on Posion kunnan keskustaajama. Vuoden 2021 lopussa taajamassa oli 1 238 asukasta, ja sen pinta-ala oli 3,98 neliökilometriä.[1] Vuoden 2011 lopussa taajaman väkiluku oli 1 512 ja pinta-ala 3,98 km2.[2] Ahola syntyi vähitellen 1900-luvun kuluessa Rovaniemi–Kuusamo-maantien varteen, Kitkan vesistöön kuuluvan Posionjärven itärannalle. Posion kirkonkylä jäi kolmisen kilometriä Aholasta lounaaseen, Taivalkosken suuntaan.
Aholasta on matkaa Rovaniemelle 132 kilometriä ja Kuusamon keskustaan 59 kilometriä. Ahola sai nimensä Aholan talon ja suvun perusteella. Sukunimenä Ahola on kylässä edelleen yleinen.lähde?
Aholassa sijaitsevat päivittäistavara- ja erikoisliikkeiden lisäksi muiden muassa kunnanvirasto, terveyskeskus, lukio, peruskoulu, kirjasto, urheilukenttä, seurakuntatalo ja Pentik Oy:n keramiikkatehdas. Aholan taajamarakenne on hajanainen. Keskeisellä alueella asuin- ja palvelurakennusten välillä on vielä viljelyskäytössäkin säilynyttä maata, jossa porot usein alkutalvesta laiduntavat. Lännempänä Rovaniementien varressa sijaitseva Ahosenniemen 1980-luvulla syntynyt asuinalue liittyy kiinteästi Aholaan, joskin välissä on Posionjärven kapea Peukaloisensalmi.lähde?
Historia
Aholan kehittyminen kunnan keskustaajamaksi oli merkittävä asutuksellinen ja asutuskuvan muutoksen ilmiö. Tähän muutokseen vaikuttivat erityisesti seuraavat tekijät:[3]
- Kuusamo–Rovaniemi maantien valmistuminen: Ennen sotia tämä maantie valmistui, ja se yhdistyi Taivalkoskelle vievään tiehen. Tämä paransi Aholan asemaa liikenteellisenä keskuksena ja teki siitä houkuttelevan paikan asutukselle ja kaupankäynnille.
- Maantien laajentaminen pohjoiseen päin: Sodan jälkeen rakennettiin maantie myös Aholasta pohjoiseen, mikä lisäsi alueen saavutettavuutta ja houkutteli lisää asutusta.
- Isojako: Isojako oli maareformi, jossa maata jaettiin uudelleen, ja tämä edisti Aholan kehittämistä keskustaajamaksi. Aholaan muodostettiin useita tiloja, mukaan lukien tiloja kunnallistekniikan tarpeisiin.
Kaikki nämä tekijät yhdessä vaikuttivat siihen, että Aholasta tuli kunnan keskustaajama, ja se korosti alueen merkitystä asutuksellisena keskuksena ja liikenteellisenä solmukohtana.[3]
Aholaan keskittyi julkisia rakennusprojekteja, ja samalla alueelle alkoi kerääntyä erilaisia palveluita. Yhteiskunnan ja elinkeinorakenteen muutosten myötä myös asukkaat alkoivat siirtyä haja-asutusalueilta Aholaan. Vielä 1960-luvun alkupuolella koko Posion kylässä asui vain noin kymmenesosa kunnan asukkaista. Kuitenkin 1990-luvulle tultaessa Aholaan keskittyneiden asukkaiden osuus koko kunnan väestöstä oli kasvanut noin 40 prosenttiin. Alueen kasvu keskustaajamaksi johti ajoittaiseen asuntopulaan ja tehorakentamiseen. Taajaman asutuskuva muuttui monikerroksisine elementtitaloineen merkittävästi erilaiseksi kuin muualla kunnassa.[3]
Aholan alueen rakennussuunnitelmista keskusteltiin ensimmäisen kerran jo 1950-luvun alkupuolella, mutta taloudellisten rajoitteiden vuoksi niitä ei voitu toteuttaa. Kaavoitustyö aloitettiin 1960-luvun alkupuolella. Vuoden 1967 lopulla määriteltiin rakennuskaava-alue, ja seuraavana keväänä siihen lisättiin Talaskankaan alue. Tämä laajennus käsitti Aholan koulun ja varsinaisen Aholanniemen alueen, ulottuen 150 metriä Maaninkavaara–Posio–Kariniemi -tien itäpuolelle. Etelässä kaava kattoi Tammikankaan ja jatkui aina Talaskankaalle asti. Rakennuskaavan suunnitteli arkkitehti Aarne Holttinen.[3]
Posion kunnanvaltuusto hyväksyi keskustan rakennuskaavan heinäkuussa 1970, mutta ehdotettu kaava ei mennyt sellaisenaan läpi lääninhallituksessa, koska siihen esitettiin huomautuksia. Käsittelyprosessin aikana kaava ehti vanhentua, ja tästä syystä se jouduttiin suunnittelemaan uudelleen. Samalla päätettiin jättää pois Talaskankaan alue, joka kaavoitettiin erikseen. Uudet kaavat hyväksyttiin lääninhallituksessa vuonna 1977, ja lisäksi Ahosenniemen kaava vuonna 1979 ja Kotilammen alueiden kaava vuonna 1983. Taajamien laajentumisen myötä tarvittiin myös kunnallista infrastruktuuria, erityisesti vesi- ja viemärijohtoverkoston rakentamista.[3]
Lähteet
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2021 Tilastokeskus. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 Tilastokeskus. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ a b c d e Elo, Tiina & Seppälä Sirkka-Liisa: ”Ommie maesemie” pirtin ikkunasta Posiolla (pdf) Suomen ympäristö 4/2012. 2012. Ympäristöministeriö. Viitattu 11.10.2023.
Aiheesta muualla
