Ahti Karppinen
Nykymaailmassa Ahti Karppinen on kiinnittänyt monien ihmisten huomion sen merkityksen ja vaikutuksensa vuoksi elämän eri osa-alueisiin. Ahti Karppinen on herättänyt kiinnostusta eri alojen tutkijoissa, asiantuntijoissa ja ammattilaisissa koulutusalan merkityksestä työelämään vaikuttamiseen. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Ahti Karppinen:n eri puolia analysoimalla sen kehitystä ajan mittaan, sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa ja sen ennustetta tulevaisuuteen. Lisäksi tarkastelemme Ahti Karppinen:n tarjoamia mahdollisuuksia ja haasteita sekä sen mahdollisia vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään. Olemme aloittamassa tutkimus- ja pohdiskelumatkaa Ahti Karppinen:stä, aiheesta, joka ei lakkaa yllättämästä ja herättää keskustelua maailmanlaajuisessa yhteisössä.
| Ahti Karppinen | |
|---|---|
 Ahti Karppinen alhaalla keskellä vuonna 1916 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1895 Kempele |
| Kuollut | 28. huhtikuuta 1918 (22 vuotta) Viipuri |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Suomen sisällissota |
| Sotilasarvo | Jääkärivänrikki |
| Joukko-osasto |
Jääkäripataljoona 27 1. jääkärirykmentti |
|
|
|
Ahti Johannes Karppinen (25. elokuuta 1895 Kempele – 28. huhtikuuta 1918 Viipuri) oli suomalainen jääkärivänrikki Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Karppinen ja Maria Niemelä.[1][2]
Opinnot
Karppinen kävi kansakoulun ja Limingan kansanopiston vuosina 1913–1914 sekä Oulaisten maamieskoulun vuosina 1915–1916.[1][2]
Jääkärikausi
Karppinen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 2. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
Karppinen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, missä joukossa hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Vuohiniemellä ja Kämärän asemalla sekä Viipurissa. Hänen kohtalokseen tuli kaatua Viipurissa Kolikkoinmäellä käydyssä taistelussa 28. huhtikuuta 1918. Hänet haudattiin Kempeleen sankarihautaan.[1][2]
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|