Tässä artikkelissa aiomme tutkia Aika jonka sain:tä eri näkökulmista ja näkökulmista. Aika jonka sain on aihe, joka on ollut keskustelun ja pohdinnan kohteena läpi historian, synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoissa kuin faneissakin. Tässä mielessä perehdymme Aika jonka sain:n eri ulottuvuuksiin analysoimalla muun muassa sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen merkitystä akateemisella alalla, vaikutusta populaarikulttuuriin. Tämän tutkimuksen avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Aika jonka sain:stä, syventyen sen merkitykseen, vaikutuksiin ja paikkaan nykytodellisuudessa.
Aika jonka sain | |
---|---|
![]() Virallinen elokuvajuliste |
|
Ohjaaja | Tuukka Temonen |
Käsikirjoittaja |
|
Tuottaja |
|
Säveltäjä | Miikka Huttunen |
Kuvaaja | |
Leikkaaja | Juha Kärkkäinen |
Lavastaja | Einari Saarinen |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Optipari |
Levittäjä | Kuusan Kino |
Ensi-ilta | |
Kesto | 104 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | 830 000 euroa[1] |
Katsojat | 57 010 (14.12.2020)[2] |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Aika jonka sain on vuonna 2020 ensi-iltansa saanut suomalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut Tuukka Temonen. Temonen on myös käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan yhdessä pääosanäyttelijä Olga Temosen kanssa. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo kilparatsastaja Jaana Kivimäestä, joka halvaantui onnettomuudessa ja palasi hevosen selkään pararatsastajana. Elokuva kertoo Kivimäen tarinan onnettomuutta edeltävästä ajasta ensimmäisiin paralympialaisiin asti.
Aika jonka sain sai ensi-iltansa 13. maaliskuuta 2020.
Olga Temonen | … | Jaana |
Pilvi Hämäläinen | … | Marjut |
Ville Myllyrinne | … | Teppo |
Satu Silvo | … | psykologi |
Sebastian Rejman | … | Marko |
Mikael Rejström | … | André |
Riitta Havukainen | … | Helena |
Hilma Temonen | … | Elena |
Helga Temonen | … | Eevi |
Inka Kallén | … | nuori Helena |
Tommi Eronen | … | Jaanan isä |
Jussi Puhakka | … | Hartikainen |
Emma Lahti | … | baarityöntekijä |
Sirkka Tuomala | … | Tepon äiti |
Anu Sinisalo | … | Suokas |
Tatu Sinisalo | … | Rantala |
Konsta Hietanen | … | Ensihoitaja |
Elokuva on saanut vaihtelevia arvosteluja. Kaakon Viestinnän lehtien arvostelussa Timo Alho antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä ja sitä kuvattiin "inspiroivaksi tosikertomukseksi, jossa Olga Temonen tekee hienon roolisuorituksen".[3] Elokuvalehti Episodi puolestaan antoi elokuvalle yhden tähden luonnehtien elämäkertaa kankeaksi ja henkilöhahmoja yksitahoisiksi.[4] Me Naiset antoi elokuvalle kaksi tähteä ja piti elokuvaa tason laskuna verrattuna Temosen kahteen aiempaan kokopitkään elokuvaan.[5] Helsingin Sanomien Miska Rantanen antoi elokuvalle kolme tähteä ja totesi, että Temonen kertoo tarinan ”ytimekkäästi ja hallitusti”.[6]
Elokuva sai ensi-iltansa perjantaina 13. maaliskuuta 2020. Se oli avausviikonloppunaan katsotuin elokuva Suomessa 10 000 katsojalla, mikä oli yli neljännes koko viikonlopun kaikista katsojista. Koronaviruspandemian vuoksi elokuvateattereiden kokonaiskatsojaluvut putosivat edelliseen viikonloppuun verrattuna 60 prosenttia.[7] Temoset päättivät ottaa riskin eivätkä siirtäneet ensi-iltaa, koska halusivat ”näyttää ihmisille tämän kaiken keskellä elokuvaa, jonka aihe on kannustava”.[8] Seuraavalla viikolla Suomen elokuvateatterit suljettiin ja elokuva tuotiin teattereihin myöhemmin uudelleen.[9] Kesän aikana elokuva oli monta kertaa viikonlopun katsotuin[10], ja joulukuuhun 2020 mennessä se oli kerännyt 57 010 katsojaa.[11]
Kaikesta huolimatta elokuva oli ensimmäisen viikonloppunsa jälkeen saanut enemmän katsojia kuin Temosen aiempi ohjaustyö, vuoden 2018 Valmentaja, kokonaisuudessaan.[12]