Aladobi

Nykyään Aladobi on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan lisää Aladobi:stä ja sen vaikutuksista jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Henkilökohtaisista näkökohdista yhteiskunnallisiin kysymyksiin Aladobi:stä on tullut olennainen aihe, joka ansaitsee tutkia ja analysoida huolellisesti. Tämän artikkelin aikana tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Aladobi:een, tavoitteenamme tarjota kriittinen ja rikastuttava näkemys tästä tällä hetkellä paljon keskusteltavasta aiheesta.

Aladobia

Aladobi (ransk. à la daube, arkikielessä myös alatoopi, syltty, punsa, tytinä, tutina, hytisevä) on ruokalaji, kylmä ja jäykkä viipaleiksi leikattava liha-, kala- tai kasvishyytelö. Lihahyytelö valmistetaan yleensä vasikan tai sian päästä tai sorkista, mutta myös lampaan-, hirven- ja naudanliha ovat yleisiä. Myös kieli ja potka sopivat aladobin raaka-aineeksi. Lisäksi myös kasvis- ja kala-aladobeja valmistetaan.[1][2]

Sanan aladobi sanotaan tulevan ranskan kielen termistä à la daube tai italian kielen termistä dobba, mutta nykyranskassa tai -italiassa näitä termejä ei tunneta. Sen sijaan daube ja en daube merkitsevät viinissä mausteyrttien tai vihannesten kanssa keitettyä lihaa. Nykyisin aladobin kaltaista ruokalajia kutsutaan sekä ranskaksi että englanniksi joko nimellä aspic (senkin sanan alkuperä on epäselvä) tai kieltä ynnä muuta pään osia sisältävää versiota nimellä ”pääjuusto”, ranskaksi fromage de tête ja englanniksi head cheese.[2]

Aladobin kaltaiset ruoat tunnetaan perinneruokina ympäri Suomen. 1980-luvulla toteutetussa pitäjäruokaprojektissa jonkinlaisen aladobin, useimmiten lihahyytelön, valitsi nimikkoruoakseen ainakin Humppila, Joensuu, Jyväskylä, Kangasala, Kiukainen, Kotka, Kuusankoski, Lahti, Marttila, Mouhijärvi, Myrskylä, Nastola, Pirkkala, Suodenniemi ja Tuusula.[3]

Suomessa tarjottiin aladobin kanssa aiemmin laimennettua väkiviinaetikkaa, mikä ei kuulu ranskalaiseen keittiöön.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 11. WSOY, 1958.
  2. ↑ a b c Aladobi (Arkistoitu – Internet Archive), Raholan syötäviä sanoja 13.2.2003. Viitattu 11.7.2014.
  3. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla