Tässä artikkelissa lähestymme Alain Tanner:tä eri näkökulmista, jotta voimme tarjota kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta tai hahmosta. Seuraavien linjojen mukaisesti tutkimme sen merkitystä nykypäivän yhteiskunnassa sekä sen vaikutuksia eri alueilla, kuten kulttuurissa, taloudessa, politiikassa ja jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi perehdymme sen kehitykseen ajan myötä, sen historialliseen merkitykseen ja vaikutukseen eri yhteyksissä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme antamaan syvemmän ja kriittisemmän ymmärryksen Alain Tanner:stä kannustaaksemme rakentavaa ja tietoista pohdintaa tästä aiheesta tai hahmosta.
Alain Tanner | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. joulukuuta 1929 Geneve |
Kuollut | 11. syyskuuta 2022 (92 vuotta) Geneve |
Ammatti | elokuvaohjaaja ja käsikirjottaja |
Ohjaaja | |
Aktiivisena | 1957–2022 |
Aiheesta muualla | |
alaintanner.ch | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Alain Tanner (6. joulukuuta 1929 Geneve[1] – 11. syyskuuta 2022 Geneve[2][3]) oli sveitsiläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän oli 1960-luvulta lähtien maansa elokuvan johtava ohjaaja. Tanner kuvasi hyvinvointiyhteiskunnan turhautuneita, kapinallisia ja vaihtoehtoa etsiviä ihmisiä ja toteutti kerronnassaan usein brechtiläisiä vieraannuttamisefektejä.
Elokuvakriitikko Sakari Toiviainen näki 1980-luvun alussa Tannerin tyylissä pohdintaa 1960-luvun aatteiden ja Pariisin vuoden 1968 opiskelijamellakoiden teemoista: ”Ahdistuneiden ja turhautuneiden henkilöidensä lailla Tanner kyselee, mikä meni vikaan ennen sitä ja sen jälkeen, mitä me nyt teemme ja voimme tehdä, mitä älymystö ja työläiset voivat tehdä yhdessä ja erikseen.” Elokuvassaan Jonas täyttää 25 vuonna 2000 Alain Tanner lähestyy Toiviaisen mukaan myös ekologian ja henkilökohtaisen moraalin ja vastuun kysymyksiä: miten kasvattaa lapsia, miten säilyttää elinympäristö puhtaana, miten rakentaa maailmankatsomuksensa ja elää sen mukaan?[4]
Tanner oli 1970-luvulla uuden sveitsiläisen elokuvan keskeisiä tekijöitä ja kuului Michel Soutterin, Jean-Louis Royn, Jean-Jacques Lagrangen ja Claude Gorettan kanssa niin kutsuttuun viiden ryhmään. Tannerin elokuva Charles mort ou vif (1970) oli käytännössä aloittamassa uutta sveitsiläistä elokuvaa ja Sveitsin elokuva-alan uutta kukoistuskautta. Elokuva palkittiin Locarnon elokuvajuhlien Kultaisella leopardilla. Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix’n hän sai elokuvasta Valovuosien päässä ja parhaan ohjauksen César-palkinnon elokuvasta Valkoisessa kaupungissa.[5]
Tanner teki käsikirjoitusyhteistyötä brittiläisen kirjailija-kuvataidekriitikko John Bergerin kanssa elokuvissaan Salamanteri (1971), Hetki naisen elämässä (1974) ja Jonas täyttää 25 vuonna 2000 (1976).[6]