Alastaron kirkko
Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Alastaron kirkko, aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Alastaron kirkko on ollut keskustelun ja keskustelun kohteena useilla eri aloilla, niin akateemisella, yhteiskunnallisella, poliittisella kuin kulttuurisellakin tasolla. Ilmestymisestään lähtien Alastaron kirkko on herättänyt suurta kiinnostusta sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa ja sen vaikutuksesta elämäämme. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Alastaron kirkko:een, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.
| Alastaron kirkko | |
|---|---|
 Alastaron kirkko kesällä 2011. |
|
| Sijainti | Papintie 1, Alastaro, Loimaa |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Loimaan seurakunta |
| Rakentamisvuosi |
rakennettu Loimaalle 1751 siirretty Alastarolle ja laajennettu 1841 |
| Suunnittelija |
Henrik Kattil (1751) Pehr Johan Gylich (1841) Josef Stenbäck (1897) |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 700 |
 |
|
Alastaron kirkko on kirkkorakennus entisessä Alastaron kunnassa Loimaalla Varsinais-Suomessa. Se valmistui alun perin vuonna 1751 Henrik Kattilin rakentamana Loimaan kirkoksi ja siirrettiin nykyiselle paikalleen vuosina 1841,[1] kun Loimaalle oli valmistunut uudeksi kirkoksi nykyinen Kanta-Loimaan kirkko. Loimaan vanhan kirkon paikka jäi tällöin tyhjilleen, mutta paikalla on vielä vanhaa kirkkoa ympäröinyt hirsiaita.
Alkujaan kirkko oli kuoripäädystään taitettu, nykyään harvinainen tukipilarikirkko, jonka kylkiäisinä olivat sakaristo ja asehuone. Siirtämisen lomassa kirkkoon lisättiin 25-metrinen torni sekä nykyiset korkeammat kylkiäiset. Niiden suunnittelija on arkkitehti Pehr Johan Gylich. Kirkon nykyisen ulkoasun on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck vuosina 1896–1897. Muutoksessa lisättiin pienet eteiset ja tehtiin uusi sakaristo.[1] Kirkon sisäkate on laakea lautaholvaus, kuorissa särmikäs kupu.
Kirkon alttari on peräisin vuodelta 1752 ja Kangasalan urkutehtaan rakentamat 24-äänikertaiset urut vuodelta 1954.[2][3] Alttaritaulun on maalannut Jacobus Schultz vuonna 1741 ja se on nimeltään Ristiinnaulittu, Herran ehtoollinen ja Ylösnousemus. Kirkkomaalla on kaksi Wäinö Aaltosen veistosta, sankarihautojen muistomerkki (1951) ja kuvanveistäjän ensimmäinen julkinen työ, vuoden 1918 muistomerkki.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Alastaron kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ Alastaron kirkko Loimaan seurakunta. Viitattu 9.7.2011.
- ↑ Raimo Seppälä: Tulenheimot: urkujentekijöitä ja yhteiskunnan rakentajia, s. 313. Helsinki: Otava, 2011.
Kuvia
-
Alastaron kirkko, sankarihaudat
Isänmaa koti uskonto. -
Tukipilari
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alastaron kirkko Wikimedia Commonsissa
