Nykymaailmassa Aleksanterinleivos:stä on tullut perustavanlaatuinen ongelma, joka vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Sen merkitys vaihtelee henkilökohtaisista ja yritysnäkökohdista, ja se vaikuttaa päätöksentekoon, teknologian kehitykseen, talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin. Riippumatta näkökulmasta, josta sitä lähestytään, Aleksanterinleivos herättää huolta ja synnyttää keskustelua kaikilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Aleksanterinleivos:n eri ulottuvuuksia ja sen vaikutusta ympäristöömme sekä analysoimme sen merkitystä ja vaikutuksia sen nykyiseen todellisuuteen.
Aleksanterinleivos on murotaikinasta, vadelmahillosta tai omenamarmeladista sekä kananmunan keltuaisesta koostuva leivos, jota on valmistettu Suomessa 1800-luvun alusta lähtien.[1]
Leivos on yleensä kuorrutettu kiinteällä, elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi värjätyllä tomusokerilla, jossa voi olla myös suklaasta tai sokerista tehtyjä ohuita koristekuvioita päällä.
Leivosten historiaan perehtynyt etnologian professori Bo Lönnqvist liittää nimikkoleivokset vahvaan henkilökulttiin.[2] Leivos on nimetty Venäjän keisarin Aleksanteri I:n mukaan.
Tanskassa leivos tunnetaan nimellä hindbaersnitte[3]. Latviassa leivos on nimeltään Aleksandra torte[4], joka luotiin erään toisen keisarin, Aleksanteri III:n Riian-vierailun kunniaksi. Ainekset ja leivoksen ulkonäkö ovat samanlaiset kuin suomalaisessa aleksanterinleivoksessa.
Leivos tunnetaan myös englanniksi nimellä Alexandertorte[5], jolla viitataan yleensä latvialaiseen leivokseen.