Alexander Fleming

Alexander Fleming
Henkilötiedot
Syntynyt6. elokuuta 1881
Kuollut11. maaliskuuta 1955 (73 vuotta)
ArvonimiSir
Koulutus ja ura
Tutkinnot Imperial College London
Tutkimusalue bakteriologia, immunologia
Tunnetut työt penisilliini, lysotsyymi
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1945)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Näyte penisilliinihomeesta jonka Alexander Fleming esitteli, vuonna 1935.

Alexander Fleming (6. elokuuta 188111. maaliskuuta 1955) oli skotlantilainen tutkija, joka tunnetaan penisilliinin keksijänä. Hän eristi myös ensimmäisenä lysotsyymin vuonna 1921.

Elämä

Fleming syntyi maatilalla Itä-Ayrshiressa, kävi paikalliset koulut ja hankki työpaikan laivanvarustamosta. 20-vuotiaana hän sai perinnön sedältään, ja sen turvin aloitti opinnot St. Mary's Hospitalin lääketieteellisessä koulussa Lontoossa vuonna 1901. Hän valmistui vuonna 1906. Ensimmäisessä maailmansodassa Fleming oli lääkärinä Boulognessa hoitamassa englantilaisia joukkoja. Hän etsi antiseptisiä aineita haavatulehdusten hoitoon. Sodan jälkeen hän jatkoi työtään tutkijana ja opettajana St. Mary's Hospitalin lääketieteellisessä koulussa ja rokotuslaboratoriossa, joka liitettiin vuonna 1933 Institute of Pathology and Researchin osaksi. Flemingistä tuli vuonna 1921 rokotuslaboratorion johtajan sijainen. Samana vuonna hän eristi lysotsyymin. Se on syljessä ja kyynelnesteessä esiintyvä bakteereita tuhoava entsyymi.

Kun Fleming tuli syyskuussa 1928 muutaman viikon poissaolon jälkeen takaisin laboratorioon, hän huomasi erääseen bakteeriviljelymaljaan vahingossa päässeen homepesäkkeen ja sen ympärillä kehän, jossa maljassa viljellyt stafylokokit eivät kasvaneet. Fleming ei heittänyt pois pilalle mennyttä maljaa vaan alkoi tutkia havaitsemaansa ilmiötä. Hän totesi, että kyseinen Penicillium-sukuun kuuluva home eritti kasvupaikkansa ympäristöön ainetta, joka aiheutti stafylokokeissa sekä kasvun estymistä että bakteerien hajoamista. Home, jonka Fleming löysi, todettiin Penicillium notatum -lajiksi. Vaikuttavalle, vielä tuntemattomalle aineelle annettiin nimi penisilliini sitä valmistavan homeen mukaan. Fleming arveli, että penisilliinistä saattaisi kehittyä hyvä lääke ihmisten hoitamiseksi. Ainetta ei voitu kuitenkaan tuottaa tehokkaasti eikä helposti tarpeeksi suuria määriä, joten hometta tutkittiin lähinnä vain hänen laboratoriossaan. Vasta toisen maailmansodan puhjettua syntyi liittoutuneilla kiinnostus kaikkia antiseptisia aineita kohtaan. Silloin ruvettiin tutkimaan penisilliinin massatuotannon mahdollisuuksia. Yhdysvalloissa aloitettiin teollinen tuotanto vuonna 1943, kun oli löydetty parempia elatusaineita ja Penicillium notatum -laji, joka kasvoi elatusaineessa upoksissa. Vuoden 1944 puolivälissä penisilliiniä valmistettiin jo niin paljon, että sitä riitti tarpeeksi liittoutuneiden sotavoimien käyttöön. Toisen maailmansodan päätyttyä penisilliini saatiin myös vähitellen siviilikäyttöön eri puolilla maailmaa.

Fleming sai Royal Societyn jäsenyyden vuonna 1943, hänet aateloitiin vuonna 1944, ja vuonna 1945 sai hän Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon Howard Floreyn ja Ernst Boris Chainin kanssa penisilliinin keksimisestä.

Fleming oli vuodesta 1946 johtajana Institute of Pathology and Research -laitoksessa, jonka nimeksi tuli Wright-Fleming-Institute vuonna 1948, jolloin Fleming siirtyi eläkkeelle.

Fleming kuoli vuonna 1955 keväällä sydäninfarktiin Lontoon Chelseassa. Hänen tuhkansa on haudattu St Paulin katedraaliin.

Lähteet

  1. a b Alexander Fleming Undiscovered Scotland. Viitattu 8.12.2019.
  2. a b c d Forsius, Arno: Alexander Fleming (1881–1955) – penisilliinin keksijä. Suomen Lääkärilehti, 2001, nro 3, s. 332. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.9.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Kevin Brown: Alexander Fleming Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.12.2019.
  4. Forsius, A.: Ihmisiä lääketieteen historiassa. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 2001. ISBN 951-9433-43-0 (sid.).

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat
1901–1925

1901: Behring 1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: GolgiRamón y Cajal 1907: Laveran 1908: MetšnikovEhrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: HillMeyerhof 1923: BantingMacleod 1924: Einthoven

1926–1950

1926: Fibiger 1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: EijkmanHopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: SherringtonAdrian 1933: Morgan 1934: WhippleMinotMurphy 1935: Spemann 1936: DaleLoewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: DamDoisy 1944: ErlangerGasser 1945: FlemingChainFlorey 1946: Muller 1947: C. CoriG. CoriHoussay 1948: Müller 1949: HessMoniz 1950: KendallReichsteinHench

1951–1975

1951: Theiler 1952: Waksman 1953: KrebsLipmann 1954: EndersWellerRobbins 1955: Theorell 1956: CournandForssmannRichards 1957: Bovet 1958: BeadleTatumLederberg 1959: OchoaKornberg 1960: BurnetMedawar 1961: Békésy 1962: CrickWatsonWilkins 1963: EcclesHodgkinHuxley 1964: BlochLynen 1965: JacobLwoffMonod 1966: RousHuggins 1967: GranitHartlineWald 1968: HolleyKhoranaNirenberg 1969: DelbrückHersheyLuria 1970: KatzEulerAxelrod 1971: Sutherland 1972: EdelmanPorter 1973: FrischLorenzTinbergen 1974: ClaudeDuvePalade 1975: BaltimoreDulbeccoTemin

1976–2000

1976: BlumbergGajdusek 1977: GuilleminSchallyYalow 1978: ArberNathansSmith 1979: CormackHounsfield 1980: BenacerrafDaussetSnell 1981: SperryHubelWiesel 1982: BergströmSamuelssonVane 1983: McClintock 1984: JerneKöhlerMilstein 1985: BrownGoldstein 1986: CohenLevi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: BlackElionHitchings 1989: BishopVarmus 1990: MurrayThomas 1991: NeherSakmann 1992: FischerKrebs 1993: RobertsSharp 1994: GilmanRodbell 1995: LewisNüsslein-VolhardWieschaus 1996: DohertyZinkernagel 1997: Prusiner 1998: FurchgottIgnarroMurad 1999: Blobel 2000: CarlssonGreengardKandel

2001–

2001: HartwellHuntNurse 2002: BrennerHorvitzSulston 2003: LauterburMansfield 2004: AxelBuck 2005: MarshallWarren 2006: FireMello 2007: CapecchiEvansSmithies 2008: zur HausenBarré-SinoussiMontagnier 2009: BlackburnGreiderSzostak 2010: Edwards 2011: BeutlerHoffmannSteinman 2012: GurdonYamanaka 2013: RothmanSchekmanSüdhof 2014: O’KeefeM.-B. MoserE. Moser 2015: CampbellŌmuraTu 2016: Ōsumi 2017: HallRosbashYoung 2018: AllisonHonjo 2019: KaelinRatcliffeSemenza 2020: AlterHoughtonRice 2021: JuliusPatapoutian 2022: Pääbo 2023: KarikóWeissman