Alexander Gustaf Julius Hallsten

Tässä artikkelissa analysoimme ja tutkimme perusteellisesti kaikkea Alexander Gustaf Julius Hallsten:een liittyvää. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tutkimme sen kehitystä ajan mittaan ja kuinka se on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Lisäksi tarkastelemme tästä aiheesta olemassa olevia erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä globaalin ja täydellisen näkemyksen saamiseksi. Alexander Gustaf Julius Hallsten on erittäin tärkeä ja ajankohtainen aihe, joten on tärkeää ymmärtää se syvällisesti, jotta tiedät sen vaikutuksen nykymaailmaan.

Alexander Gustaf Julius Hallsten (26. marraskuuta 1819 Vaasa – 7. syyskuuta 1879 Vaasa) oli suomalainen opettaja ja valtiopäivämies.[1]

Hallstenin vanhemmat olivat kupariseppä Karl Erik Hallsten ja Brita Maria Harlin. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1840 ja toimi sitten 1845-1852 Hämeenlinnan yläalkeiskoulun konrehtorina ja 1852-1856 rehtorina. Vaasan yläalkeiskoulun rehtori hän oli 1856-1872 ja Vaasan lyseon rehtori 1872-1874. Tämän jälkeen hän toimi Vaasan reaalikoulun perustamistyössä ja opetti uskontoa yläalkeiskoulussa. Uskonnon lisäksi Hallstenin mieliaineita opettajana olivat historia ja maantiede, joista hän laati oppikirjat Ny lärobok i historie och geografi (1847), Lärobok in Finlands historie och geografi (1847), Lärobok i geografi (1853), Lärobok i allmän och fädernetslandets historia (1862). Useat näistä teoksista myös suomennettiin. Hallsten osallistui Vaasan kunnallispolitiikkaan muun muassa kaupungin rahatoimikamarin jäsenenä ja puheenjohtajana. Valtiopäiväedustaja hän oli pappissäädyssä 1872 ja 1877.[1][2]

Hallstenin puoliso vuodesta 1855 oli Sofia Vilhelmina Westerman (k. 1893). Kanslianeuvos, vakuutusylitarkastaja ja Suomalaisen puolueen kansanedustaja Onni Hallsten oli heidän poikansa.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 269. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  2. ↑ a b Kotivuori, Yrjö: Alexander Gustaf Julius Hallsten. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 27.10.2013.
Suomen pappissäädyn valtiopäivämiehet