Alexandrine

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Alexandrine, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion eri tieteenaloista ja kiinnostuksen kohteista. Alexandrine on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena aikojen saatossa, sen vaikutukset ja merkitys ovat kiistattomia _var2-kentässä. Kattavalla lähestymistavalla tutkitaan erilaisia ​​näkökulmia, tutkimuksia ja mielipiteitä Alexandrine:stä, jotta tästä aiheesta saadaan kattava ja päivitetty näkemys. Tämän artikkelin tavoitteena on tarjota yksityiskohtainen ja kriittinen näkemys Alexandrine:stä, sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen seurauksiin yksilötasolla, tarkoituksena rikastaa sitä lukevien tietoja ja ymmärrystä.

Tanskan ja Islannin kuningatar Alexandrine, Mecklenburg-Schwerinin herttuatar n. 1930-luku

Alexandrine Augustine von Mecklenburg-Schwerin (24. joulukuuta 1879 Schwerinin linna, Mecklenburg-Schwerinin suurherttuakunta – 28. joulukuuta 1952 Sankt Lukas Stiftelsen hoivakoti, Hellerup, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta) oli saksalainen herttuatar, josta tuli Kristian X:n puolisona Tanskan ja Islannin kuningatar vuosina 1913–1947.[1][2][3]

Schwerinin linna
Herttuatar Alexandrine von Mecklenburg-Schwerin sisarensa herttuatar Cecilien kanssa vuonna 1879

Suku

Alexandrine kasvoi Mecklenburg-Schwerinin suurherttua Friedrich Frans III:n (1851–1897) ja suuriruhtinatar Anastasia Mihailovna Romanovan tyttärenä vuoroin Scwerinissä Pohjois-Saksassa, vuoroin perheen Villa Wenden huvilassa Cannesissa Ranskassa, missä perhe vietti aikaansa isän heikon terveyden takia.[4][2] Hänellä oli kaksi sisarusta: Friedrich Frans IV (1882–1945), joka seurasi isäänsä suurherttuana ja herttuatar Cecilie von Mecklenburg-Schwerin (1886–1954), joka avioitui Saksan kruununprinssi Vilhelmin kanssa.

Alexandrine harrasti urheilua ja musiikkia nuoresta asti, hän oli erinomainen pianisti. [1]

Kuningatar

Luonteeltaan ujolla Alexandrinella oli aluksi vaikeuksia tottua julkisen huomion kohteena olemiseen.[1]

Hän harjoitti hyväntekeväisyyttä koko elämänsä ajan perustamalla vuonna 1914 muuan muassa Kuningattaren keskuskomitean, joka auttoi köyhiä perheitä. Hän oli Kööpenhaminan musiikkiseuran ja Richard Wagner seuran[3] suojelija. Hän oli innokas golfinpelaaja, harrasti valokuvausta sekä purjehdusta ja teki taidokkaita ristipistokäsitöitä, joita lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen.[4][1][5]

Kuningatar Alexandrine oli saksalainen, mikä ei ollut suosittua, kun natsi-Saksa miehitti Tanskan vuonna 1940. Alexandrinella oli kuitenkin melko selvä näkemys miehityksestä ja hän tuli erityisen suosituksi lausahduksestaan kenraalimajuri Kurt Himerille (1888-1942), kun tämä tuli kuningasparin audienssille. Tässä Alexandrine on sanoa: "Näissä olosuhteissa en toivonut ottavani vastaan maanmiestäni!"[2]

Herttuatar Alexandrine von Mecklenburg-Schwerin ja prinssi Christian hääpäivänään 26. huhtikuuta 1898 Villa Wenden, Cannes

Alexandrinesta tuli erityisesti tämän jälkeen yhtä paljon miehityksen vastaisuuden symboli kuin puolisonsa.[2] Saksan miehitysaikana 1940–1945 hänen ja miniä Ingridin aina tyyni esiintyminen piti yllä kansan moraalia.[6] Miehityksen aikana hän jatkoi hyväntekeväisyystyötään, ja runoilija Kaj Munkin kerrotaan sanoneen: "Jumala varjelkoon kuningatarta, ainoaa saksalaista, jonka haluamme pitää!" Miehityksen jälkeen Alexandrine ja Kristian X elivät hiljaista perhe-elämää.[2]

Kuningatar Alexandrine oli Islannin viimeinen kuningatar vuosina 1918–1944.[2]

Villa Wenden, Cannes

Avioliitto ja lapset

Hän kihlautui Tanskan prinssi Christianin (tuleva kuningas Kristian X) kanssa Schwerinissä maaliskuussa 1897 ja avioitui 26. huhtikuuta 1898[1] perheensä omistamassa Villa Wendenissä Cannesissa.[3][2] He olivat tavanneet talvella 1896–1897 Cannesissa, jossa moni Euroopan kuninkaallinen kävi lomailemassa.

Prinsessa Alexandrine ja prinssi Christian vanhimman poikansa prinssi Frederikin kanssa 1900

Alexandrinelle ja Kristianille syntyi kaksi lasta:

Alexandrine (toinen vas.) äitinsä Anastasia Mihailovna Romanovan ja kahden sisaruksensa kanssa 1890-luvun lopulla

Poikien kasvatuksessa Alexandrinella oli merkittävä osuus, koska isä prinssi Christian oli saanut ankaran sotilaallisen kasvatuksen ja toimi kotioloissakin kuten kasarmilla.[1]

Marselisborgin linna[7]

Viimeiset vuodet

Kuningatar Alexandrine ja puoliso Kristian X vuonna 1913

Alexandrine jäi leskeksi vuonna 1947 ja säilytti tittelinsä, eikä käyttänyt leskikuningatar nimitystä. Hän vetäytyi kansalta häälahjaksi vuonna 1902 saamaansa Marselisborgin linnaan[8] Jyllantiin, mutta jatkoi aktiivisesti hyväntekeväisyyttä ja harrastuksiaan. Kuningatar kutsui koululaisia viettämään kesää linnaansa. Alexandrine kuoli pitkällisen sairauden jälkeen 73-vuotiaana joulukuussa 1952 Sankt Lukas Stiftelsenin hoivakodissa Hellerupissa Kööpenhaminassa.[2][5] Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Queen Alexandrine | The Royal Danish Collection www.kongernessamling.dk. Viitattu 3.8.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Alexandrine (1879-1952) - Dansk dronning - Biografi - lex.dk Den Store Danske. 11.7.2024. Viitattu 3.8.2024. (tanskaksi)
  3. ↑ a b c Dronning Alexandrine www.kongehuset.dk. Viitattu 3.8.2024.
  4. ↑ a b Queen Alexandrine Kongahuset. Viitattu 27.4.2018.
  5. ↑ a b Alexandrine | lex.dk Dansk Kvindebiografisk Leksikon. 22.4.2023. Viitattu 3.8.2024. (tanskaksi)
  6. ↑ 3 bjoerna.dk. Viitattu 3.8.2024.
  7. ↑ Marselisborg Palace www.kongehuset.dk. Viitattu 3.8.2024.
  8. ↑ Alexandrine | lex.dk Dansk Kvindebiografisk Leksikon. 22.4.2023. Viitattu 3.8.2024. (tanskaksi)

Aiheesta muualla