Nykyään Alfayksilö on aihe, joka on kiinnittänyt useiden ihmisten huomion ympäri maailmaa. Nyky-yhteiskunnassa Alfayksilö:stä on tullut kiinnostava kohde niille, jotka haluavat ymmärtää paremmin sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Henkilökohtaisella, ammatillisella, poliittisella tai kulttuurisella tasolla Alfayksilö on onnistunut synnyttämään suuren määrän mielipiteitä ja keskusteluja sen tärkeydestä. Tässä artikkelissa tutkimme Alfayksilö:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Syvän ja harkitun analyysin avulla yritämme valaista tätä aihetta, joka on niin monimutkainen ja tärkeä nykyään.
Alfayksilö on eläinlauman johtava yksilö. Monilla laumaeläimillä esiintyy tarvetta muodostaa hierarkioita, joiden huipulla on alfauros, alfanaaras tai niiden yhdessä muodostama alfapari.[1]
Yksilö pääsee usein laumassaan johtavaan asemaan kokonsa, sosiaalisten kykyjensä tai muiden positiivisten ominaisuuksien avulla. Usein alfayksilöillä on myös etuja muihin lauman jäseniin nähden, ne esimerkiksi saavat saaliista osansa ensimmäisinä tai saavat valita minkä tahansa vastakkaisen sukupuolen edustajan parittelukumppanikseen.
Susilaumoilla ei ole varsinaisesti alfayksilöitä: yleistä väärinkäsitystä on yritetty korjata pitkään.[2] Susilaumat koostuvat vanhemmista ja näiden jälkeläisistä kunnes nämä lähtevät perustamaan oman laumansa.[2] Ajatus alfasudesta on peräisin Rudolf Schenkeliltä vuodelta 1947, joka tarkkaili susia Baselin eläintarhassa: eläintarhassa olevat eläimet eivät välttämättä ole sukulaisia ja ovat epätavallisen pienessä tilassa.[2] David Mech julkaisi vuosina 1999 ja 2000 kaksi artikkelia, joissa hän pyrki korjaamaan yleisiä virhekäsityksiä susilaumojen järjestäytymisestä.[2]