Tämän päivän artikkelissa puhumme Alfred Fouillée:stä. Alfred Fouillée on aihe, joka on kiinnittänyt monien huomion viime vuosina, ja on tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Yhteiskuntavaikutuksesta populaarikulttuuriin Alfred Fouillée on osoittautunut kiinnostavaksi ja tärkeäksi aiheeksi monenlaisille ihmisille. Tässä artikkelissa tutkimme Alfred Fouillée:n eri puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykymaailmassa. Toivomme, että tämä artikkeli antaa sinulle täydellisemmän käsityksen Alfred Fouillée:stä ja sen vaikutuksista todellisuudessamme.
Alfred Jules Émile Fouillée (1838–1912) oli ranskalainen filosofi. Hän oli filosofian opettaja useissa kouluissa, 1872–1879 opettajana Pariisin École normalessa. Terveydellisistä syistä hän vetäytyi asumaan Mentoniin, jossa hän toimi tuotteliaana kirjailijana.[1][2]
Fouillée pyrkii kirjoituksissaan yhdistämään kehitysaatteen ja idealistisen maailmankatsannon sen perusaatteen pohjalta, että kaikkialla, missä on tajuntaa, aatteet aivan luonnollisesti muodostuvat vaikuttaviksi voimiksi (idées-forces), jotka ohjaavat kehitystä.[1]
Fouillée julkaisi muun muassa filosofian historian alalta teoksia Platonista (1888–1889), Sokrateesta (1874), René Descartesista (1893) ja lyhyen yleisen filosofian historian (1894). Muita hänen teoksiaan ovat La liberté et le déterminisme (1895), L’idée moderne du droit en Allemagne, en Angleterre et en France (1883), La science sociale contemporaine (1885), Critique des systèmes de morale contemporains (1899), L’avenir de la métaphysique (1889), L’évolutionnisme des idées-forces (1890), La psychologie des idées-forces (1893), Psychologie du peuple français (1898), La France au point de vue moral (1900), Esquisse psychologique des peuples européens (1903).[1] Les éléments sociologiques de la morale (1905), La morale des idées-forces (1908), Le socialisme et la sociologie réformiste (1909), La démocratie politique et sociale en France (1910), La pensée et les nouvelles écoles anti-intellectualistes (1911).[3]