Alfred Rosenberg

Tässä artikkelissa tutkimme Alfred Rosenberg:n aihetta perusteellisesti, tarkastelemme sen alkuperää, sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan ja sen merkitystä jokapäiväisen elämän eri alueilla. Ymmärtääksemme tätä ilmiötä paremmin perehdymme sen historiaan, analysoimme eri näkökulmia ja annamme äänen alan asiantuntijoille. Kaikilla näillä sivuilla kehotan lukijaa pohtimaan Alfred Rosenberg:tä eri näkökulmista ja kyseenalaistamaan omia ennakkokäsityksiään siitä. Toivon, että tämä artikkeli osoittautuu tiedon ja inspiraation lähteeksi ja rikastuttaa Alfred Rosenberg:n ympärillä käytävää vuoropuhelua.

Alfred Rosenberg
vallattujen itäalueiden valtakunnanministeri
1941–1945
Saksan ulkoasiainministeriön päällikkö
1933–1945
henkisen ja ideologisen kasvatuksen tarkastaja
1934–1945
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1893
Tallinna, Vironmaan kuvernementti
Kuollut16. lokakuuta 1946 (53 vuotta)
Nürnberg, Saksa
Ammatti arkkitehti, poliitikko, kirjailija
Arvonimivaltakunnanministeri
Puoliso Hilda Leesmann 1915–1923, Hedwig Kramer 1925–
Tiedot
Puolue NSDAP
Koulutus arkkitehti
Tutkinnot Riian teknillinen korkeakoulu
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Alfred Ernst Rosenberg (12. tammikuuta 1893 (J: 31. joulukuuta 1892) Tallinna, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 16. lokakuuta 1946 Nürnberg, Saksa) oli saksalaisten kansallissosialistien ideologi ja poliitikko. Hänet tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynneissä kuolemaan ja teloitettiin.[1]

Nuoruus

Tallinnassa syntynyt baltiansaksalainen Rosenberg opiskeli Riian teknillisessä korkeakoulussa arkkitehtuuria vuodesta 1910 alkaen. Ensimmäisen maailmansodan takia korkeakoulu evakuoitiin vuonna 1915 Moskovaan, jossa Rosenberg jatkoi opintoja. Valmistuttuaan hän työskenteli Tallinnassa arkkitehtina ja opettajana. Rosenberg vastusti bolševikkeja ja heidän noustuaan valtaan Venäjän vallankumouksessa muutti Saksaan vuonna 1918. Hän pyrki Britanniaan, mutta ei Venäjän keisarikunnan alamaisena saanut viisumia.

Puolueen ideologi

Rosenberg oli Saksan työväenpuolueen (myöhemmin Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue) ensimmäisiä jäseniä. Hän liittyi siihen ennen Adolf Hitleriä. Rosenberg kuului okkultistiseen Thule-seuraan, jonka jäsen Dietrich Eckart esitteli hänet Hitlerille.[2]

Hitler nimitti Rosenbergin puolueen pääideologiksi.[3] Rosenbergiä pidetään Lebensraum-käsitteen, Versailles’n rauhansopimuksen purkamisen, juutalaisten ja kristittyjen kirkkojen vainon ohjelmallisena pääluojana. Rosenbergin idänohjelma erosi Hitlerin ohjelmasta siinä, että Rosenbergin mielestä Neuvostoliiton vastavallankumouksellisia ja separatistisia aineksia oli tuettava. Neuvostoliitto oli hajotettava itsenäisiksi valtioiksi, joista tulisi Saksan vasallivaltioita.[4] Rosenberg ja toinen puolueen varhainen ideologi, Latviassa syntynyt Max Erwin von Scheubner-Richter, olivat Venäjän emigranttien perustaman Aufbau Vereinigungin johtajia.[5] Oluttupavallankaappauksessa he olivat käsikynkässä eturivissä. Scheubner-Richterin saatua luodin keuhkoonsa ja Rosenbergin päästäessä hänestä irti hän kaatui ja vetäisi samalla Hitlerin oikean olkapään sijoiltaan.

Rosenbergistä tuli kansallissosialistien puoluelehden Völkischer Beobachterin päätoimittaja 1921. Vuonna 1929 hän perusti järjestön Kampfbund für Deutsche Kultur (Taisteluliitto saksalaisen kulttuurin puolesta). Vuonna 1930 hän julkaisi rotuopillisen teoksen Der Mythus des 20. Jahrhunderts, joka vaikutti syvästi kansallissosialistiseen ideologiaan. Rosenberg nousikin nopeasti kansallissosialistisen Saksan uskonnollisen ja filosofisen koulutuksen johtoon.

Hitlerin noustua valtaan Saksassa Rosenberg määrättiin huhtikuussa 1933 perustetun kansallissosialistisen puolueen ulkopoliittisen viraston päälliköksi.[4]

Toinen maailmansota

Rosenbergin johtama Valloitettujen itäalueiden ministeriö toimi vuodesta 1942 tässä rakennuksessa Berliinissä.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 1941 hänestä tehtiin myös valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriön päällikkö, valtakunnanministeri. Hän kuljetutti huomattavan määrän saksalaisten joukkojen käsiin joutuneita taideaarteita valloitetuilta alueilta Saksaan. Käytännön toimet hoiti hänen johtamansa Einsatzstab Reichsleiter Rosenberg (ERR).[6]

Liittoutuneiden joukot vangitsivat Rosenbergin sodan lopussa, ja hänet tuomittiin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä kuolemaan. Hänet todettiin syylliseksi “rikoksiin rauhaa vastaan, hyökkäyssodankäynnin suunnitteluun, aloittamiseen ja käymiseen, sotarikoksiin ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan”. Hänet teloitettiin hirttämällä muiden Nürnbergin kuolemaantuomittujen kanssa 16. lokakuuta.

Päiväkirja

Rosenbergin päiväkirjaa käytettiin keskeisenä todisteena Nürnbergin oikeudenkäynnissä, mutta sen jälkeen se katosi. Vuonna 2013 löytyi Yhdysvalloista 400 sivua kyseistä päiväkirjaa. Merkinnöissään Rosenberg kuvaa muun muassa Saksan ylimmän johdon sisäisiä jännitteitä. Siitä valottuu myös Rosenbergin tehtävä johtaa taideaarteiden järjestelmällistä varastamista eri puolilta Eurooppaa. On epäilty että syyttäjä Robert Kempner salakuljetti päiväkirjan Yhdysvaltoihin.[7]

Teoksia

Alfred Rosenbergin ruumis.
  • Die Spur des Juden im Wandel der Zeiten. München, 1919.
  • Unmoral im Talmud. München, 1920. Suomeksi: Talmudin ruokottomuus (suomentanut Risto Teinonen), Euroopan imperiumi: NSDAP/AO ESTLAND, 2024.
  • Das Verbrechen der Freimaurerei, Judentum, Jesuitismus, Deutsches Christentum. München, 1922.
  • Die Protokolle der Weisen von Zion und die jüdische Weltpolitik. München, 1922.
  • Börse und Marxismus oder der Herr und der Knecht. München, 1922.
  • Der Mythus des 20. Jahrhunderts: Eine Wertung der seelisch-geistigen Gestaltenkämpfe unserer Zeit. München, 1930.
  • Blut und Ehre I–IV. München, 1934–1941.
  • Uutta Eurooppaa kohti: Puheita ja kirjoitelmia. (Suomentanut Aune Lindström) Helsinki: Otava, 1942.

Lähteet

  • Rydell, Anders: Kirjavarkaat: Natsi-Saksa kirjoitetun kulttuurin tuhoajana. ((Boktjuvarna, 2015.) Suomentanut Pekka Marjamäki) Helsinki: Gummerus, 2016. ISBN 978-951-24-0362-2

Viitteet

  1. ↑ Eesti Entsüklopeedia 8, s. 215. Tallinn 1995. ISBN 5-89900-035-X
  2. ↑ Cecil, Robert: The Myth of the Master Race: Alfred Rosenberg and Nazi Ideology, s. 34. ISBN 0-396-06577-5.
  3. ↑ Rydell, s. 33.
  4. ↑ a b Hyytiä, Osmo: Viron kohtalontie 1933...1939...1940, s. 12. Yliopistopaino, 1992. ISBN 951-570-143-0
  5. ↑ Kellogg, Michael: The Russian Roots of Nazism White Émigrés and the Making of National Socialism 1917–1945. Cambridge 2005.
  6. ↑ Rydell, s. 43.
  7. ↑ Anniina Wallius: Natsijohtajan kauan etsitty päiväkirja tarjoaa ensikäden tietoa natsi-Saksasta 10.6.2013. Yle. Viitattu 14.10.2014.

Aiheesta muualla