Alfred Sandberg
Alfred Sandberg-aluetta kohtaan on aina ollut jatkuvaa ja kasvavaa kiinnostusta. Alfred Sandberg on kiinnittänyt akateemikkojen, asiantuntijoiden ja harrastajien huomion riippumatta siitä, onko se historiassa, sen vaikutus nyky-yhteiskuntaan tai jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Vuosien varrella siitä on keskusteltu ja analysoitu yksityiskohtaisesti, pyritty ymmärtämään paremmin sen merkitystä ja roolia maailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme Alfred Sandberg:n eri puolia ja näkökulmia, tarkastelemme sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutuksia nykyään. Lisäksi käymme läpi viimeisimmän aiheen tutkimuksen ja pyrimme valaisemaan Alfred Sandberg:n alalla tapahtuvia uusia trendejä ja edistysaskeleita.
Alfred Sandberg (15. tammikuuta 1894 Vöyri – 20. syyskuuta 1973) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli Saksassa sotilaskoulutuksensa saanut jääkäri, joka jo ensimmäisessä maailmansodassa sai tulikasteensa sotilaana.[1][2]
Perhetausta
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jakob Sandberg ja Brita Maria Berg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Alma Alina Sandelinin kanssa.[1][2]
Opinnot
Sandberg kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja suoritti vuonna 1928 kansakoulukurssin Korialla. Hän suoritti Rehumestari- ja kuormastovääpelikurssin Mikkelissä vuonna 1924 ja kuormastovääpelikurssin Helsingissä vuonna 1925.[1][2]
Jääkärikausi
Sandberg työskenteli maanviljelijänä veljensä omistamalla maatilalla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
Sandberg saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan kuormastovääpeliksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa ja Raivolassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Sandberg siirrettiin sisällissodan jälkeen 12. heinäkuuta 1918 alkaen Pioneerikoulutuspataljoonaan. Armeijasta hän erosi 30. syyskuuta 1920, mutta astui uudelleen palvelukseen 1. marraskuuta 1922 ja hänet sijoitettiin Pioneeripataljoona 1:een (myöh. Pioneeripataljoona). Hän toimi aluksi pataljoonassa kuormastoaliupseerina ja 31. elokuuta 1928 alkaen rehuvaraston hoitajana sekä 1. toukokuuta 1934 alkaen 2. komppanian vääpelinä, kunnes hänet siirrettiin 31. toukokuuta 1935 pioneerikurssin koulutusvääpeliksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Sandberg osallistui talvisotaan Pioneerikoulutuskeskuksen rehuvarastonhoitajana ja tallivääpelinä. Välirauhan aikana hän toimi samassa tehtävässä, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin eläinlääkintäaliupseeriksi ja myöhemmin hevosupseeriksi Pioneeripataljoona 14:ään, missä tehtävässä hän palveli vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet siirrettiin hevosupseeriksi Pioneeripataljoona 15:een, missä hän palveli vuoteen 1945 saakka. Sotien jälkeen hän jatkoi edelleen samassa tehtävässä Pioneeri rykmentin 1. pataljoonassa vuoteen 1949 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Myöhemmin hän työskenteli riistanvalvojana Elimäen ja Anjalan riistanhoitopiireissä vuoteen 1960 saakka.[2]
Ampumaurheilu
Sandberg oli Suomen ampujainliiton erikoismestariluokan ampuja koulu- ja kaksintaisteluammunnassa pistoolilla sekä mestariluokan ampuja kouluammunnassa sotilaskiväärillä.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.