Nykyään Amino- ja karboksiterminaali on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yleisölle. Ilmestymisestään lähtien se on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion ja synnyttänyt jatkuvaa keskustelua sen luonteesta ja merkityksestä eri aloilla. Amino- ja karboksiterminaali on osoittautunut tutkimisen ja pohdinnan arvoiseksi aiheeksi joko yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuuriin tai teknologian kehitykseen liittyvän merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Amino- ja karboksiterminaali:een liittyviä eri näkökohtia tarjoamalla kattavan ja yksityiskohtaisen näkemyksen, joka pyrkii edistämään tämän ilmiön ymmärtämistä ja arvostusta.
Aminoterminaali, N-terminaali eli N-terminus on haarautumattoman aminohappoketjumolekyylin se pää, jossa on aminohappoon sitoutumaton vapaa aminoryhmä (-NH2).[1]
Karboksiterminaali, C-terminaali eli C-terminus on haarautumattoman aminohappoketjumolekyylin se pää, jossa on aminohappoon sitoutumaton vapaa karboksyylihapporyhmä (-COOH).[1]
N/C-terminaalit voidaan yhä määritellä N/C-terminaaleiksi vaikka niihin olisi liittynyt muita molekyylejä, kunhan liittyneet molekyylit eivät ole aminohappoja.[1]
N/C-terminaalien käsitteitä käytetään esimerkiksi paikantamaan peptidien tai proteiinien alueita. Tätä voidaan käyttää tarkempaan rakennejaotteluun ja siten myös osoittamaan kirjallisesti/sanallisesti jonkin tietty kohta peptidin/proteiinin rakenteessa.
Käsite on hyödyllinen myös peptidien/proteiinien rakenteiden yksinkertaistetuissa esitystavoissa. Kemiassa pätevän käytännön mukaan nimettäessä tai esitettäessä aminohappoketju, edetään sen N-terminaalista vasemmalle oikealle kohti C-terminaalia.[2] Aminohappoja voidaan esittää typistetysti niiden kirjainsymboleina. Alaniini on A ja glysiini G. Siten yleisen säännön mukaan esimerkiksi sekvenssin GGAA N-terminaali alkaa glysiinistä. AAGG-sekvenssissä N-terminaali alkaa alaniinista.