Tämä artikkeli käsittelee Anass Achahbar-aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Anass Achahbar on ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa vuoksi nykyiseen yhteiskuntaan. Vuosien varrella Anass Achahbar on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä, ja se on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään täysin sen vaikutukset. Tässä artikkelissa analysoidaan Anass Achahbar:n historiallista kontekstia, erilaisia näkökulmia ja mahdollisia ratkaisuja tai suosituksia. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä aiheesta.
![]() | |||
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 13. tammikuuta 1994 | ||
Syntymäpaikka | Haag, Alankomaat | ||
Pelipaikka | hyökkääjä | ||
Pituus | 171 cm | ||
Seura | |||
Seura | Dordrecht | ||
Junioriseurat | |||
2001 | VCS | ||
2002–2011 | Feyenoord | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
2011–2016 | Feyenoord | 33 | (6) |
2013–2014 | → Arminia Bielefeld | 11 | (1) |
2016–2019 | PEC Zwolle | 19 | (0) |
2017–2019 | → NEC Nijmegen | 45 | (22) |
2019– | Dordrecht | 11 | (1) |
Maajoukkue | |||
2010–2011 | Hollanti U17 | 13 | (4) |
2011–2013 | Hollanti U19 | 19 | (13) |
2013–2015 | Hollanti U20 | 2 | (1) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 2. joulukuuta 2019.
|
Anass Achahbar (s. 13. tammikuuta 1994) on alankomaalais-marokkolainen jalkapalloilija, joka edustaa Alankomaiden toisella sarjatasolla pelaavaa Dordrechtia. Vasenjalkainen Achahbar on pelipaikaltaan hyökkääjä.
Achahbar on pelannut Alankomaiden eri nuorisomaajoukkueissa ja oli vuoden 2013 alle 19-vuotiaiden EM-kilpailuiden paras maalintekijä yhdessä Gratas Sirgedasin ja Alexandre Guedesin kanssa neljällä maalillaan. Vuonna 2011 hän voitti Alankomaiden alle 17-vuotiaiden maajoukkueen kanssa EM-kultaa.
Feyenoordin kasvatti ja rotterdamilaisjoukkueessa uransa aloittanut Achahbar siirtyi kauden loppuun kestävällä lainasopimuksella Arminia Bielefeldiin lokakuussa 2013. Hän palasi Feyenoordiin kesäkuussa 2014.