André Ernest Modeste Grétry

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

André Ernest Modeste Grétry (8. helmikuuta 1741 Liège, Itävallan Alankomaat – 24. syyskuuta 1813 Montmorency, Ranska) oli belgialainen säveltäjä.

Grétry syntyi Liègessä, jossa hänen isänsä toimi köyhänä muusikkona. Hän pääsi itse kuoropojaksi Saint-Denis’n kirkkoon ja sai vuodesta 1753 alkaen opetusta Leclerciltä, Nicolas Renekiniltä ja Henri Moreaulta. Kenties suurimmat vaikutteensa hän sai kuitenkin italialaisesta oopperasta, ja hän pääsi opiskelemaan Roomaan lopulta maaliskuusta 1759.

Grétry työskenteli vuodesta 1767 Pariisissa vietettyään sitä ennen lyhyen aikaa Genevessä. Kaiken kaikkiaan hän sävelsi uransa aikana useita kymmeniä oopperoita, joista tunnetuimpiin kuuluvat Zémire et Azor (1771) ja Richard Cœur de Lion (1784). Hän kuoli 72-vuotiaana ehdittyään julkaista oopperoidensa lisäksi mm. vähemmän tunnettua kamarimusiikkia sekä kirjan Mémoires ou Essais sur la musique (1797).

Hän oli kuningatar Marie Antoinetten suosikkisäveltäjä, jonka teoksia tämä esitti harrastajapohjalta omassa yksityisteatterissaan Petit Trianonin linnassa 1780-luvun alkupuolella.^[1]

• La vendemmiatrice (1765)
• Isabelle et Gertrude, ou Les sylphes supposés (1766)
• Les mariages samnites (1768)
• Le connaisseur (1768)
• Le Huron (1768)
• Lucile (1769)
• Le tableau parlant (1769)
• Momus sur la terre (1769)
• Silvain (1770)
• Les deux avares (1770)
• L'amitié à l'épreuve (1770)
• Les filles pourvues (1770)
• L'ami de la maison (1771)
• Zémire et Azor (1771)
• Le magnifique (1773)
• La rosière de Salency (1773)
• Céphale et Procris, ou L'amour conjugal (1773)
• La fausse magie (1775)
• Les mariages samnites (uusi versio, 1776)
• Pygmalion (1776)
• Amour pour amour (1777)
• Matroco (1777)
• Le jugement de Midas (1778)
• Les trois âges de l'opéra (1778)
• Les fausses apparences, ou L'amant jaloux (1778)
• Les statues (1778)
• Les évéments imprévus (1779)
• Aucassin et Nicolette, ou les moeurs du bon vieux temps (1779)
• Andromaque (1780)
• Emilie, ou La belle esclave (1781)
• Colinette à la cour, ou La double épreuve (1782)
• L'embarras des richesses (1782)
• Electre (1782)
• Les colonnes d'Alcide (1782)
• Thalie au nouveau théâtre (1783)
• La caravane du Caire (1783)
• L’épreuve villageoise (1784)
• Richard Coeur-de-lion (1784)
• Panurge dans l'île des lanternes (1785)
• Oedipe à Colonne (1785)
• Amphitryon (1786)
• Le mariage d'Antonio (1786)
• Les méprises par ressemblance (1786)
• Le comte d'Albert (1786)
• Toinette et Louis (1787)
• Le prisonnier anglais (1787)
• Le rival confident (1788)
• Raoul Barbe-bleue (1789)
• Aspasie (1789)
• Pierre le Grand (1790)
• Roger et Olivier (1790)
• Guillaume Tell (1791)
• Cécile et Ermancé, ou les deux couvents (1792)
• Basile, ou a trompeur, trompeur et demi (1792)
• Séraphine, ou absente et présente (1792)
• Le congrès des rois (1794)
• Joseph Barra (1794)
• Denys le tyran, maître d'école à Corinthe (1794)
• La fête de la raison (1794)
• Callias, ou nature et patrie (1794)
• Diogène et Alexandre (1794)
• Lisbeth (1797)
• Anacréon chez Polycrate (1797)
• Le barbier du village, ou le revenant (1797)
• Elisca, ou L'amour maternel (1799)
• Le casque et les colombes (1801)
• Zelmar, ou l'asile (1801)
• Le ménage (1803)

1. ↑ Le mot de Jean-Jacques Aillagon , dossier de presse sur le Petit Trianon, 2008.