Tässä artikkelissa perehdymme Ann Haydon-Jones:n jännittävään maailmaan, tutkimme sen eri puolia ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiin Ann Haydon-Jones on ollut ratkaisevassa asemassa historiassa, kulttuurissa ja inhimillisessä kehityksessä. Näillä sivuilla tutkimme tarkasti eri näkökohtia, jotka tekevät Ann Haydon-Jones:stä niin merkityksellisen ja kiehtovan aiheen, ja käsittelemme sen vaikutuksia ja mahdollisia tulevaisuuksia. Valmistaudu lähtemään Ann Haydon-Jones:n löytö- ja tiedonmatkalle, joka antaa sinulle varmasti uuden näkökulman ja paremman ymmärryksen sen merkityksestä elämässämme.
Ann Haydon-Jones | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | [1] Birmingham [1] |
Tennispelaaja | |
Paino | 67,5 kg |
Kätisyys | vasenkätisyys |
Palkintorahat | -USD |
Aiheesta muualla | |
ITF | |
WTA | |
|
Ann Haydon-Jones (oik. Adrianne Shirley Haydon, s. 7. lokakuuta 1938 Birmingham, Englanti) on brittiläinen pöytätennis- ja tennispelaaja. Hän voitti urallaan kahdeksan Grand Slam -mestaruutta, joista kolme tuli kaksinpelistä, kolme nelinpelistä ja kaksi sekanelinpelistä.[2][3]
Ann Haydonin vanhemmat olivat tunnettuja pöytätennispelaajia, ja myös Ann ryhtyi nuorena tyttönä harrastamaan lajia. Pian hänestä kuitenkin kehittyi erinomainen tennispelaaja nurmikentillä, ja hän vei nimiinsä Britannian juniorimestaruuden 1954 ja 1955.[2] Lisäksi hän voitti Wimbledonin tennisturnauksen tyttöjen kaksinpelimestaruuden 1956.[4]
Haydon-Jones kilpaili samalla aikakaudella eräiden tennishistorian parhaiden naispelaajien, kuten Billie Jean Kingin, Margaret Courtin ja Maria Buenon, kanssa. Kovasta vastuksesta huolimatta Haydon-Jones onnistui voittamaan Ranskan mestaruuskilpailut 1961. Hän pääsi loppuotteluun myös Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa 1961 mutta hävisi sen puolustavalle mestarille, Darlene Hardille. Vuonna 1962 hän meni naimisiin P. F. Jonesin kanssa ja voitti Ann Haydon-Jones -nimisenä toisen mestaruutensa Ranskassa 1966.[2]
Sekä Wimbledonissa että Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa 1967 Haydon-Jones hävisi loppuottelun Kingille. He kohtasivat kuitenkin uudelleen Wimbledonin finaalissa kaksi vuotta myöhemmin, ja sillä kertaa Haydon-Jones vei nimiinsä lajin halutuimman tittelin. Näin hänestä tuli historian ensimmäinen Wimbledonin voittanut vasenkätinen naispelaaja.[2] Hän voitti samassa turnauksessa myös sekanelinpelin Australian Fred Stollen kanssa.[3] Näiden saavutusten myötä hänet valittiin BBC:n järjestämässä äänestyksessä vuoden urheilupersoonallisuudeksi.[5]
Tenniksen avoimen aikakauden sarastaessa 1968 Haydon-Jones, King ja eräät muut kokosivat ensimmäisen ammattimaisen naisten tenniskiertueryhmän.[2] BBC palkkasi Haydon-Jonesin vieraskommentaattorikseen 1970, ja hän työskenteli tuossa tehtävässä yli kolmen vuosikymmenen ajan.[3] Haydon-Jones valittiin International Tennis Hall of Famen jäseneksi 1985.[2]
Vuosi | Turnaus | Vastustaja loppuottelussa | Loppuottelun tulos [6][7] |
1961 | Ranskan mestaruuskilpailut | ![]() |
6–2, 6–1 |
1966 | Ranskan mestaruuskilpailut (2) | ![]() |
6–3, 6–1 |
1969 | Wimbledon | ![]() |
3–6, 6–3, 6–2 |
Vuosi | Turnaus | Vastustaja loppuottelussa | Loppuottelun tulos [7][8][9] |
1961 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | ![]() |
6–3, 6–4 |
1963 | Ranskan mestaruuskilpailut | ![]() |
2–6, 6–3, 7–5 |
1967 | Wimbledon | ![]() |
6–3, 6–4 |
1967 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | ![]() |
11–9, 6–4 |
1968 | Ranskan avoin tennisturnaus | ![]() |
5–7, 6–4, 6–1 |
1969 | Ranskan avoin tennisturnaus | ![]() |
6–1, 4–6, 6–3 |