Nykymaailmassa Annikki Tapiovaara on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi ja joka on kiinnittänyt laajan yhteiskunnan huomion. Ilmestymisestään lähtien Annikki Tapiovaara on herättänyt keskusteluja, kiistoja ja ristiriitaisia mielipiteitä, motivoinut asiantuntijoita ja kiinnostuneita syventämään opintojaan ja ymmärrystään. Tässä artikkelissa tutkimme Annikki Tapiovaara:een liittyviä eri ulottuvuuksia ja näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia eri aloilla ja sektoreilla sekä sen vaikutuksia yksilötasolla ja kollektiivisella tasolla. Poikkitieteellisellä lähestymistavalla lähestymme Annikki Tapiovaara:tä eri näkökulmista ja tarjoamme kattavan ja päivitetyn näkemyksen tästä tänään niin paljon kiinnostusta herättäneestä aiheesta.
Iris Annikki Tapiovaara (o.s. Hyvärinen; 12. marraskuuta 1910 – 20. syyskuuta 1972)[1] oli suomalainen muotoilija ja sisustusarkkitehti. Tapiovaara valmistui vuonna 1936 sisustusarkkitehdiksi Taideteollisuuskeskuskoulusta. Vuonna 1937 hän aloitti työskentelyn huonekaluvalmistaja Askon suunnittelijana. Vuonna 1939 Tapiovaara avioitui Askon taiteelliseksi johtajaksi 1938 valitun huonekalumuotoilija Ilmari Tapiovaaran kanssa. Pariskunta teki suunnittelijoina tiivistä yhteistyötä ja perusti 1950-luvulla myös yhteisen suunnittelutoimiston.[2]
Tapiovaarojen yhteisiin suunnitelmiin kuuluu muun muassa Helsinkiin vuonna 1947 valmistuneen Domus Academican, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan opiskelija-asuntolan sisustus, jonka tunnetuimpia taidonnäytteitä oli asuntolan lukutuoliksi suunniteltu Domus-tuoli. Muita yhteisiä suunnittelutöitä olivat esimerkiksi Teekkarikylän sisustuskilpailu, vuoden 1957 Teollinen Muoto -näyttely, Lauttasaaren seurakunnallinen työkeskus sekä useiden koulujen sisustusratkaisut.[2] Tapiovaarat suunnittelivat vuonna 1958 myös tapettitehdas Pihlgren ja Ritolalle taiteilijamallit 2+3 ja Valoa ja varjoa, jotka ovat edelleen tuotannossa.[3]