Nykyään Anémone on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Ajan myötä olemme nähneet, kuinka Anémone on saanut tilaa eri aloilla politiikasta viihteeseen. On selvää, että Anémone on vaikuttanut suuresti tapaamme elää ja suhtautua ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme Anémone:n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme sekä sen tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia.
Anémone (syntyjään Anne Bourguignon; 9. elokuuta 1950 Pariisi – 30. huhtikuuta 2019[1]) oli ranskalainen näyttelijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.[2]
Anne Bourguignon sai ensimmäisen elokuvaroolinsa Anémonen vuonna 1968 ja otti roolinimen taiteilijanimekseen. Hänen ensimmäinen iso roolinsa oli komediaohjaaja Coluchen elokuvassa Vous n'aurez pas l'Alsace et la Lorraine vuonna 1977. Hän työskenteli useiden eri ranskalaisten ohjaajien elokuvissa. Hän sai roolin myös yhdysvaltalaisen Willard Huyckin ohjaamassa komediassa French Postcards (1979). Kaikkiaan hän esiintyi kymmenissä eri elokuvissa 1960-luvulta 2010-luvulle. Vuonna 2017 hän ilmoitti vetäytyvänsä eläkkeelle näyttelijäntyöstä.[2]
Anémone osallistui yhteiskunnalliseen toimintaan feminismin puolesta ja geneettisesti muunneltujen ruoka-aineiden käyttöä vastaan.
Anémone kuoli sairastettuaan pitkään 68-vuotiaana.[3]
Vuosi | Elokuva | Palkinto | Kategoria | Tulos |
---|---|---|---|---|
1986 | Péril en la demeure (1985) Kuolema ranskalaisessa puutarhassa |
César-palkinto | Paras naissivuosa | Ehdokkuus |
1988 | Le grand chemin (1987) Isojen ihmisten leikit |
César-palkinto | Paras naispääosa | Voitto |
1993 | Le Petit prince a dit (1992) (Sanoi pikku prinssi...) |
César-palkinto | Paras naispääosa | Ehdokkuus |
1995 | Pas très catholique (1994) | César-palkinto | Paras naispääosa | Ehdokkuus |
1999 | Lautrec (1998) | César-palkinto | Paras naissivuosa | Ehdokkuus |