Tässä artikkelissa tutkimme Artšit:tä eri näkökulmista, jotta voimme tarjota kattavan ja rikastuttavan kuvan tästä aiheesta. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään, sen useiden sovellusten ja laajuuden kautta uppoudumme syvään ja yksityiskohtaiseen analyysiin, jonka avulla lukija ymmärtää Artšit:n tärkeyden ja vaikutuksen eri yhteyksissä. Tieteellisten todisteiden, asiantuntijalausuntojen ja henkilökohtaisten kokemusten avulla valotamme Artšit:n tuntemattomia ja kiehtovia puolia ja autamme näin ymmärtämään ja arvostamaan tätä yhteiskunnassamme peruselementtiä.
Artšit ovat Venäjällä Dagestanissa asuva dagestanilaista artšin kieltä puhuva kansanryhmä.
Artšit asuvat Dagestanin Tšarodan piirin vuoristoseudulla Karakoisun sivujoen Hatarin laaksossa. Heitä arvioidaan olevan noin 1 000 henkeä. Neuvostoliiton väestönlaskennoissa artšit luettiin avaareiksi.[1] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin vain 89 artšia.[2]
1600–1700-luvuilla artšit kuuluivat Kazikumuhin kaanikuntaan. Vuonna 1813 alue liitettiin Venäjään. 1900-luvun alkuun saakka lähes koko kansa asui Artšin kylässä. Heillä oli läheiset suhteet naapureina asuviin avaareihin, joiden kanssa he muodostivat yhteisen maaseutuyhdyskunnan. Nykyään avaari toimii artšien sivistyskielenä.[1] Vanhempi sukupolvi puhuu myös lakia ja nuoremmat venäjää.[3]
Perinteisiä elinkeinoja ovat karjanhoito ja maanviljely. Ruokavalion perustana olivat vilja- ja maitotuotteet sekä liha. Vuorten rinteillä sijaitsevat kylät koostuvat tiheään rakennetuista kivitaloista. Vaatetus oli samanlainen kuin avaareilla. Yhteiskuntajärjestyksen perustana oli suku- ja kyläyhteisö. Perinteinen uskonto on sunnalainen islam. Suullista kansanperinnettä on lainattu avaareilta ja lakeilta.[4]