Tässä artikkelissa tutkimme Artemiin temppeli (Epidauros):n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Artemiin temppeli (Epidauros) on ollut lukemattomien tutkimusten ja keskustelujen kohteena vuosien varrella. Kun etenemme tämän syvällisen analyysin läpi, löydämme monia puolia, jotka ovat vaikuttaneet Artemiin temppeli (Epidauros):n näkyvyyteen eri aloilla, olipa kyseessä sitten populaarikulttuuri, tiede, politiikka tai mikä tahansa muu arkielämän osa-alue. Epäilemättä Artemiin temppeli (Epidauros) edustaa erittäin relevanttia aihetta, joka ansaitsee tarkastelun eri näkökulmista ymmärtääkseen sen todellisen laajuuden ja merkityksen nykymaailmassa.
Artemiin temppeli | |
---|---|
Ναὸς τῆς Ἀρτέμιδος | |
![]() Artemiin temppelin rauniot. |
|
Sijainti | Epidauroksen Asklepieionin arkeologinen alue, Asklipieío, Epídavros, Argolis, Peloponnesos, Kreikka |
Koordinaatit | |
Rakennustyyppi | kreikkalainen temppeli |
Valmistumisvuosi | n. 330–300 eaa. |
Tyylisuunta | doorilainen |
|
|
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Artemiin temppeli (m.kreik. Ναὸς τῆς Ἀρτέμιδος, Naos tēs Artemidos) oli antiikin aikainen Artemiille omistettu kreikkalainen temppeli Epidauroksen Asklepieionissa eli Asklepioksen pyhäkköalueella Kreikassa.[1][2]
Epidauroksen Artemiin temppeli rakennettiin klassisen kauden lopulla tai hellenistisen kauden alussa noin vuonna 330–300 eaa.[1] Temppeli sijaitsi Asklepioksen pyhäkköalueen laidalla kaakkoon Asklepioksen temppelistä ja itään Tholoksesta. Rakennus edusti doorilaista tyyliä. Siinä oli cella ja heksastyyli prostyyli pronaos, toisin sanoen kuuden pylvään levyinen ja kahden pylvään syvyinen pronaos-portiikki, joka avautui itään päin. Cellan sisäosaa reunustivat korinttilaiset pylväät, joita oli kummallakin sivulla sekä perällä neljä, eli yhteensä kymmenen.[1][2]
Temppelin katto oli tehty marmorista. Räystäskourujen vedensyöksijät eli koristeelliset ulostuloaukot, jotka olivat myös marmoria, oli muotoiltu koiran pään muotoisiksi. Temppeliin liittynyt Artemiin alttari sijaitsi tavan mukaan sen itäpuolella. Sille johtivat pronaokselta luiska ja kiveys.[1][2]
Temppelin säilyneitä koristeosia on Kansallisessa arkeologisessa museossa Ateenassa sekä Epidauroksen arkeologisessa museossa.