Arthur Laurents

Tässä artikkelissa käsittelemme jännittävää Arthur Laurents-aihetta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Alkuperäistään nykypäivään Arthur Laurents on ollut tutkimuksen ja analyysin kohteena, minkä ansiosta olemme saaneet syvemmän ymmärryksen sen ominaispiirteistä ja seurauksista yhteiskuntaan. Näillä linjoilla tutkimme Arthur Laurents:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista talouteen sen vaikutuksista sosiaaliseen ja kulttuuriseen. Lisäksi tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä, joita Arthur Laurents:stä on ilmaistu, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä kiistanalaisesta aiheesta.

Arthur Laurents
Laurents vuonna 1983.
Laurents vuonna 1983.
Henkilötiedot
Syntynyt14. heinäkuuta 1917
New York, Yhdysvallat
Kuollut5. toukokuuta 2011 (93 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti käsikirjoittaja
Puoliso Tom Hatcher (1954—2006)
Käsikirjoittaja
Aktiivisena 1945–2011
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Arthur Laurents vuonna 2009.

Arthur Laurents (14. heinäkuuta 1917 – 5. toukokuuta 2011)[1] oli yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja. Hän syntyi New Yorkissa juutalaiseen perheeseen.

Ura

Ensimmäinen Laurentsin kirjoittama näytelmä oli Home of the Brave (1945). Hän joutui ”mccarthyismin” aikana Hollywoodin mustalle listalle, eikä hänen työtään käytetty elokuvissa vuosiin. Hän kirjoitti myöhemmän uransa aikana muun muassa musikaalin West Side Story (1961). Laurents työskenteli myös käsikirjoittajana Hollywood-elokuvissa, kuten Alfred Hitchcockin trillerissä Köysi (1948), Anastasia] (1956), Tervetuloa ikävä (1958) ja Sydney Pollackin romanssissa Parhaat vuotemme(1973). Hän sai kaksi Oscar-ehdokkuutta parhaasta elokuvasta ja parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta Herbert Rossin draamaelokuvasta Käännekohta (1977).[2]

Suomessa Laurentsin näytelmistä on monien West Side Story -sovitusten lisäksi nähty musiikkinäytelmä Rose Helsingin Kaupunginteatterissa 1992.[3]

Hollywoodin musta lista

Russel Crousen satunnaisen huomautuksen vuoksi Laurents kutsuttiin Washingtoniin tilille poliittisista näkemyksistään. Hän selitti itsensä House Un-American Activities Committeelle, että hänen ulkonäöllään ei ollut ilmeistä vaikutusta hänen uraansa, joka tuolloin oli pääasiassa teatteria. Kun McCarran Internal Security Act kielsi kumoukselliseen toimintaan osallistuneilta henkilöiltä passin hankkimisen, Laurents lähti Pariisiin Harold Clurmanin ja hänen vaimonsa Stella Adlerin kanssa. Laurents matkusti Grangerin kanssa ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa noin 18 kuukauden ajan.[4]

Yksityiselämä

Laurents julkaisi vuonna 2000 muistelmateoksen Original Story By. Hän oli avoimesti homoseksuaalinen.Hänellä oli yli 50 vuotta kestänyt suhde kumppaniinsa Tom Hatcheriin, joka kuoli vuonna 2006.[1] Laurents kuoli keuhkokuumekomplikaatioihin kotonaan Manhattanilla 5. toukokuuta 2011 ollessaan 93-vuotiaana.[5] Pitkän perinteen mukaisesti Broadwayn teatterin valot himmennettiin 6. toukokuuta 2011 klo 20 yhden minuutin ajaksi hänen muistolleen.[6]


Lähteet

  1. ↑ a b Christopher Hawtree: Arthur Laurents obituary The Guardian. 6.5.2011. Viitattu 26.1.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Arthur Laurents (1917-2011) IMDb. Viitattu 26.1.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Arthur Laurents, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 16.12.2014.
  4. ↑ Lucy E. Cross: Arthur Laurents Masterworks Broadway. Viitattu 26.1.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Berkvist, Robert: Arthur Laurents, Playwright and Director on Broadway, Dies at 93 The New York Times.. 5.5.2011. Viitattu 26.1.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Kenneth Jones: Broadway Lights Will Dim May 6 in Memory of Arthur Laurents Playbill. 6.5.2011. Viitattu 26.1.2025. (englanniksi)