Arvo Pärt

Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Arvo Pärt, joka on erittäin tärkeä nykyään. Arvo Pärt on aihe, joka on herättänyt suurta keskustelua ja keskustelua eri aloilla akateemisesta alasta sosiaalialaan. Sen merkitys on siinä, miten se vaikuttaa ihmisten elämään ja yhteiskuntaan yleensä. Tämän artikkelin kautta perehdymme Arvo Pärt:n tärkeimpiin näkökohtiin, tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta eri alueilla. Lisäksi analysoimme mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia, joita Arvo Pärt:llä voi olla jokapäiväiseen elämäämme, sekä mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, joita saattaa syntyä tämän ongelman ratkaisemiseksi tehokkaasti.

Arvo Pärt
Arvo Pärt (2008).
Arvo Pärt (2008).
Henkilötiedot
Syntynyt11. syyskuuta 1935
Paide
Ammatti säveltäjä
Aiheesta muualla
Kotisivu

Arvo Pärt (s. 11. syyskuuta 1935 Paide) on virolainen säveltäjä. Pärt tunnetaan keskiaikaisista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä.

Henkilöhistoria

Pärt varttui Rakveressa ja opiskeli säveltämistä Tallinnassa vanhemman polven virolaisen säveltäjän Heino Ellerin oppilaana. Vuonna 1980 Pärt emigroitui silloisesta Neuvostoliitosta ensin Itävaltaan, mutta muutti jo 1981 Berliiniin. Nykyään hän asuu taas Virossa, Laulasmaan kylässä. Viron presidentti Arnold Rüütel myönsi Pärtille 6. helmikuuta 2006 Viron Valtionvaakunan ritarikunnan 1. luokan kunniamerkin (suurristi).[1] Dorian Supin on ohjannut säveltäjästä dokumenttielokuvan Arvo Pärt: 24 Preludes for a Fugue.[2]

Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla Valamon luostarissa.

Pärtin musiikki

Vakiintuneen taidemusiikkiyleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanut Arvo Pärt on luettu myös ”uusyksinkertaisen” tyylin edustajaksi. Neuvostoliiton aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa.

Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään tintinnabuliksi (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan 1970-luvulla. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia.

Pärt omisti neljännen sinfoniansa (lisänimeltään Los Angeles) ”kaikille Venäjän vangituille, joilta on viety heidän oikeutensa”. Esa-Pekka Salonen johti sinfonian kantaesityksen Los Angelesin filharmonikkojen konsertissa 2009.

Pärtin persoonalliset, tunteisiin vetoavat teemat ovat kiehtoneet elokuvantekijöitä kautta maailman. Virolaissäveltäjän musiikkia onkin käytetty sadoissa elokuvissa.[2]

Teoksia

Arvo Pärt (2011).
  • Perpetuum mobile (1963)
  • Sinfonia nro 1 (1964)
  • Kollaasi teemasta B-A-C-H (1964)
  • Sinfonia nro 2 (1966)
  • Sellokonsertto Pro et Contra (1966)
  • Credo (1968)
  • Sinfonia nro 3 (1971)
  • Aliinale (Für Alina, 1976)
  • Tabula rasa kahdelle viululle, preparoidulle pianolle ja kamariorkesterille (1977)
  • Fratres (1977)
  • Cantus Benjamin Britteni mälestuseks (1977)
  • Variatsioonid Arinuška tervekssaamise puhul (1977)
  • Peegel peeglis (1978)
  • Passio (1982)
  • Te Deum (1984)
  • Stabat Mater (1985)
  • Magnificat (1989)
  • 2 slawische Psalmen (1984)
  • Stabat Mater (1985)
  • Festina lente (1988)
  • Miserere (1990)
  • Berliner Messe (1990)
  • Siluani laul (1991)
  • Litaania (1994)
  • Dopo la vittoria (1996)
  • I am the true vine (1996)
  • Kanon pokajanen kuorolle (1996)
  • Missa syllabica kuorolle ja uruille (1996)
  • Triodon (1998)
  • Como anhela la cierva sopraanolle ja sinfoniaorkesterille (1999)
  • ... which was the Son of... (2000)
  • My heart's in the Highlands (2000)
  • Nunc dimittis (2001)
  • Littlemore Tractus (2001)
  • Salve Regina (2002)
  • Da pacem Domine (2004)
  • Sinfonia nro 4 Los Angeles (2009)

Kirjallisuutta

Lähteet

  1. ↑ Koch, Tuuli: President Arnold Rüütel jagab heldelt üliharuldast ordenit. Postimees. 13.1.2006. Arkistoitu 3.2.2008. (viroksi)
  2. ↑ a b Marschan, Elizabeth: Pääsky, poro, palava kivi ja Pärt. DocPoint - Helsingin dokumenttielokuvafestivaali. Arkistoitu 30.7.2012.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arvo Pärt.