Aslak Juuso

Nykymaailmassa Aslak Juuso on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Aslak Juuso on ollut useiden tutkimusten ja keskustelujen kohteena joko sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa, historiassa tai työpaikalla. Aslak Juuso on ollut alkuperästään tämän päivän kehitykseen asti kiehtova aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen niin tutkijoissa, asiantuntijoissa kuin harrastajissakin. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Aslak Juuso:een, syventämällä sen tärkeyttä, mahdollisuuksia ja haasteita, joita se tällä hetkellä tarjoaa.

Aslak Juuso

Aslak Juuso, Gáijot, suomalaisittain Kaijukka (1887–1969[1]) oli Enontekiön Yliperällä asunut poromies, jota etelän suomalaiset kutsuivat myös Yliperän patriarkaksi ja pororuhtinaaksi.[2] Kerrotaan, että hän omisti jopa 3 000 poroa.[3]

Juuso tunnetaan erityisesti ystävyyssuhteestaan Suomen presidenttiin Urho Kekkoseen. Juuso ja hänen puolisonsa Inka Juuso olivat ensimmäisiä saamelaisia, jotka saivat kutsun tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle 6. joulukuuta vuonna 1957.[4]

Aslak Juuso asui perheineen tiettömässä erämaassa Kilpisjärven kylän itäpuolella. Juusoilla oli kesäasuttava talo Rommajärven (Ropmajávri) rannalla ja sittemmin Raittijärvellä (Ávžžášjávri), jossa yhä asuu Juuson jälkeläisiä. Juuso perusti Raittijärven kesäkylän vuonna 1948.[5][6]

Juuso oli osaltaan auttamassa turistiretkikuntaa, Kaarina Karin porukkaa, joka suuntasi matkansa Halti-tunturille. Kaarina Kari kertoo tästä kirjassaan Haltin valloitus.

Urho Kekkonen kävi usein Käsivarressa ja tapasi tällöin myös Aslak Juuson. Heillä oli tapana vetäytyä keskustelemaan asioista kahden kesken turvekammiin.lähde? Vaikka Juuso yleensä puhui kohtaamistaan ihmisistä, Kekkosen kanssa käydyistä keskusteluista hän ei tiettävästi puhunut kellekään.

Aslak Juuso on esiintynyt myös lyhyissä dokumenteissa Pohjola poroilla ajaa (1948) ja Tunturin arkea (1961)[1].

Lähteet

  1. ↑ a b Elonet profiili
  2. ↑ Pekka Matilainen: Viimeisellä rajalla (.htm) 1996. yliopistolehti. Viitattu 2. syyskuuta 2008. suomi
  3. ↑ Nieminen, Mauri: Lapin luonto luo outoa taikaa, 2014, s. 86.
  4. ↑ http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=82&t=333&a=2638 (Arkistoitu – Internet Archive) Linnan juhlat 1957 Ylen elävä arkisto
  5. ↑ KILPISJÄRVELLÄ 15.-24.8 2004 (.pdf) jansat.com. 2004. Viitattu 3. syyskuuta 2008. suomi
  6. ↑ Nieminen, Mauri: Lapin luonto luo outoa taikaa, 2014, s. 86

Aiheesta muualla