Astronomia nova
Nykyään Astronomia nova on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Astronomia nova:stä on tullut peruselementti ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Astronomia nova on asettanut itsensä yleisesti kiinnostavaksi aiheeksi, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Tässä artikkelissa tutkimme Astronomia nova:n tärkeyttä ja vaikutusta eri alueilla, analysoimme sen vaikutuksia ja pohdimme sen tulevaisuutta yhä enemmän sidoksissa ja toisistaan riippuvaisessa maailmassa.
Astronomia nova (suom. Uusi tähtitiede) on Johannes Keplerin kirjoittama, vuonna 1609 julkaistu kirja. Kirja esittelee kaksi ensimmäistä myöhemmin Keplerin lakeina tunnetuista planeettojen kiertoratoja kuvaavista yhtälöistä.
Tyko Brahen kuoltua vuonna 1601 Johannes Kepler vei hänen vuosien aikana tekemänsä havainnot planeettojen liikkeistä. Hän ryhtyi tämän ennennäkemättömän tarkan aineiston pohjalta tutkimaan Marsin rataliikettä. Näiden tutkimusten pohjalta syntynyt käsikirjoitus valmistui vuonna 1605 ja luovutettiin Keplerin työnantajalle, prinssi Rudolphille. Matemaattisten apuneuvojen, mm. analyyttinen geometria, puuttuessa Kepler pyrki sovittamaan havaintotiedot eri soikioradoille. Rahoituksen puutteen vuoksi teoksen painatus viivästyi ja se painettiin vasta vuonna 1609.
Kymmenen vuotta myöhemmin ilmestynyt Harmonices Mundi sisälsi Keplerin viimeisen eli kolmannen lain.
Katso myös
Aiheesta muualla
- http://www.keplersdiscovery.com/AstronomiaNova.html (Arkistoitu – Internet Archive)