Tässä artikkelissa käsitellään aihetta At Last the 1948 Show, joka on herättänyt mielenkiintoa ja keskustelua eri aloilla. At Last the 1948 Show on nykyään erittäin tärkeä aihe, koska sillä on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, kulttuuriin ja jokapäiväiseen elämään. Kautta historian At Last the 1948 Show:llä on ollut keskeinen rooli eri tieteenalojen kehityksessä ja se on merkinnyt tärkeitä virstanpylväitä ihmisen kehityksessä. Siksi on tärkeää syventyä sen olennaisimpiin näkökohtiin, analysoida sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tutkia sen tutkimuksesta nousevia tulevaisuudennäkymiä. Tässä mielessä tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys At Last the 1948 Show:stä, auttaa ymmärtämään ja pohtimaan sen merkitystä nykymaailmassa.
| At Last the 1948 Show | |
|---|---|
| Tyyli | sketsikomedia, satiiri |
| Kestoaika | 25 min |
| Luoja(t) |
Tim Brooke-Taylor Graham Chapman John Cleese Marty Feldman |
| Pääosissa |
Tim Brooke-Taylor Graham Chapman John Cleese Marty Feldman Aimi MacDonald |
| Alkuperämaa | Iso-Britannia |
| Alkuperäiskieli | brittienglanti |
| Verkko | ITV |
| Esitetty | 1967 – 1968 |
| Jaksoja | 13 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
At Last the 1948 Show oli brittiläinen sketsisarja, joka esitettiin vuosina 1967–1968.[1] Sitä pidetään tärkeänä esivaiheena Monty Pythonin lentävän sirkuksen synnylle.[2]
At Last the 1948 Show’ssa näyttelivät muun muassa John Cleese, Graham Chapman, Tim Brooke-Taylor ja Marty Feldman. Sen tuotti ITV-kanavaverkolle David Frost yhteistyössä Rediffusion-yhtiön kanssa.[1][3] At Last the 1948 Show’n sketsien välissä esiintyi usein ”ihana Aimi Macdonald”, joka esitti tavallisesti jonkin omaa etua tavoittelevan itsekeskeisen mainoksen.[1] Nimensä sarja sai ilmeisesti John Cleesen kommentista, joka koski sarjan esitysluvan saamiseen mennyttä aikaa.[2]
Yksi At Last the 1948 Show’n tunnetuimmista sketseistä on ”Four Yorkshiremen”, jossa neljä yorkshireläistä muistelee varhaisvuosiaan ja yrittää keskustelun edetessä aina ylittää toistensa kertomukset, niin että kuvaukset vähäosaisesta lapsuudesta muuttuvat yhä rajummiksi ja absurdeimmiksi. Monty Python -komediaryhmä on esittänyt sketsin usein lavanäytöksissään[1].