Augsburgin raitiotieliikenne:n teema on saanut miljoonien ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Augsburgin raitiotieliikenne on aihe, joka on herättänyt keskustelua, keskustelua ja pohdiskelua useilla eri aloilla, joko nykypäivän merkityksensä, yhteiskuntavaikutuksensa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Alan asiantuntijoista suureen yleisöön Augsburgin raitiotieliikenne on herättänyt aitoa kiinnostusta ja motivoinut ihmisiä tutkimaan tarkemmin sen vaikutuksia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Tässä artikkelissa perehdymme Augsburgin raitiotieliikenne:n kiehtovaan maailmaan ja yritämme selvittää sen monimutkaisuutta, ymmärtää sen merkityksen ja analysoida sen vaikutusta nykymaailmaamme.
Straßenbahn Augsburg | |
---|---|
![]() Raitiovaunu Augsburgissa |
|
Tyyppi | raitiotie |
Sijainti | Augsburg, Saksa |
Avattu | 1881 |
Pituus | 45,4 km [1] |
Pysäkit | 92 |
Linjoja | 5+2 |
Raideleveys | 1 000 mm |
Omistaja | Augsburgin kaupunki |
Liikennöitsijä(t) | AVG |
Matkoja vuodessa | 40,2 milj. (2014)[1] |
Augsburgin raitiotieliikenne on raitiotiejärjestelmä, jota käytetään Augsburgin alueella.
Kaupungin ensimmäinen joukkoliikenneväline oli vuonna 1881 avattu hevosraitiotie. 16,4 kilometriä pitkä linja ulottui Perlachturmilta päärautatieasemalle. Linjalla ei ollut yhtään pysäkkiä, vaan kyytiin noustiin heiluttamalla kuljettajalle kättä.[2]
Raitiotieverkon sähköistäminen aloitettiin 1800-luvun lopulla, jolloin ensimmäiset sähkövaunut kulkivat Göggingenistä Oberhauseniin sekä Perlachista Lechhauseniin. Vuonna 1898 sähköistetyt linjat kasvattivat suuresti matkustajamääriä ja ensimmäisenä vuonna modernisoituja linjoja käytti 5,5 miljoonaa matkustajaa.[2]
Vuonna 1908 raitiotie kunnallistettiin ja sen toiminta siirtyi Augsburgin kaupungille. Toimintaa pyöritti täten vastaperustettu Städtische Straßenbahn Augsburg.[2]
Toinen maailmansota vaurioitti kaupungin rataverkkoa merkittävästi ja toiminta pystyttiin käynnistämään uudestaan kesäkuussa 1945 ainoastaan osittain.[2]
1960-luvulla linja-autolinjat syrjäyttivät osittain raitiotien liikennöinnin, kun linjat 5 sekä 6 siirtyivät linja-autoliikennöinnin alaisuuteen. Seuraavan vuosikymmenen lopulla liikennöinnin solmukohdaksi vakiintunutta Königsplatzia remontoitiin mittavasti vastaamaan ajan liikennöintiä.[2]
1990-luvulla raitiotietä laajennettiin taas vuorostaan, kun kaupunkiin avattiin uusi linja 3. Lisäksi vuosituhannen vaihteen jälkeen kaupunki käynnisti mittavan liikkumista helpottavan projektin, johon kuului muun muassa Königsplatzin kunnostus, linjan 1 laajennus, sekä linjojen 5 sekä 6 uudelleenrakennus.[2]