Nykyään Australian ja Uuden-Seelannin armeijakunta on erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe yhteiskunnassa. Ajan myötä Australian ja Uuden-Seelannin armeijakunta:stä on tullut aihe, joka herättää uteliaisuutta ja keskustelua eri alueilla. Olipa kyse tieteen, yhteiskunnan, politiikan tai kulttuurin alalla, Australian ja Uuden-Seelannin armeijakunta on onnistunut vangitsemaan kaiken ikäisten ja ammatillisten ihmisten huomion. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Australian ja Uuden-Seelannin armeijakunta:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja mahdollisia seurauksia tulevaisuutta ajatellen. Uppoudumme Australian ja Uuden-Seelannin armeijakunta:n syvälliseen analyysiin sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen tavoitteenaan valaista tätä aihetta, joka herättää edelleen kiinnostusta ja kiistaa.
Australian ja Uuden-Seelannin armeijakunta (engl. Australian and New Zealand Army Corps, lyh. ANZAC) oli brittiläinen armeijakunta ensimmäisessä maailmansodassa. Se osallistui vuonna 1915 Gallipolin taisteluun, jossa se kärsi suuria tappioita.[1][2] Armeijakunnan komentajana toimi kenraali William Birdwood ja toukokuusta 1918 alkaen kenraali John Monash.[3][1]
Gallipolin taistelusta tuli Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kansallinen legenda, ”ANZAC-myytti”, joka korostaa ANZAC-joukkojen erilaisuutta muihin brittiarmeijan sotilaisiin verrattuna. Myytin mukaan Gallipolin tappio oli erityisesti Australian ja Uuden-Seelannin tragedia, jonka aiheuttivat korkeat brittiupseerit.[2] Armeijakunnan perinteitä vaalitaan näissä maissa ANZAC-päivänä 25. huhtikuuta eli Gallipolin maihinnousun vuosipäivänä.[1][2]