Bakampisilliini

Tässä artikkelissa Bakampisilliini:n aihetta käsitellään eri lähestymistavoista ja näkökulmista. Kautta historian Bakampisilliini on ollut eri tieteenalojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä on auttanut meitä ymmärtämään sen tärkeyttä ja vaikutusta yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykypäivään Bakampisilliini:llä on ollut keskeinen rooli inhimillisen kehityksen kannalta, ja se on synnyttänyt keskusteluja, pohdiskeluja ja edistystä eri tiedon aloilla. Tämän artikkelin avulla pyrimme syventymään Bakampisilliini:n merkitykseen jokapäiväisessä elämässä, analysoimalla sen vaikutusta eri alueilla ja roolia yksilöllisen ja kollektiivisen identiteetin rakentamisessa.

Bakampisilliini
Bakampisilliini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-etoksikarbonyylioksietyyli-(2S,5R,6R)-6-amino]-3,3-dimetyyli-7-okso-4-tia-1-atsabisykloheptaani-2-karboksylaatti
Tunnisteet
CAS-numero 50972-17-3
ATC-koodi J01CA06
PubChem CID 441397
DrugBank DB01602
Kemialliset tiedot
Kaava C21H27N3O7S 
Moolimassa 465,526
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia suolistossa ja veriplasmassa
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Bakampisilliini (C21H27SN3O7) on penisilliineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina.

Ominaisuudet ja käyttö

Bakampisilliini on aihiolääke ja itsessään tehoton. Suoliston ja veren esteraasientsyymit hajottavat sen ampisilliiniksi, joka estää bakteerien soluseinän synteesiä. Ampisilliiniin verrattuna bakampisilliinin etuna on nopeampi imeytyminen ja suurempi biosaatavuus.[1][2][3][4][5][6] Bakampisilliiniä voidaan käyttää hengitystie-, virtsa- ja ihoinfektioiden ja tippurin hoitoon[7]. Amoksisilliinin markkinoilletulon jälkeen bakampisilliinin käyttö on vähentynyt ja se ei ole enää käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa[2][4].

Lähteet

  1. ↑ R. J. Ponsford: Penicillins and Others, β‐Lactams, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
  2. ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 101. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 6.6.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
  4. ↑ a b David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1096. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 (englanniksi)
  5. ↑ Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 218. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 6.6.2020.
  7. ↑ Manuchair Ebadi: Desk Reference of Clinical Pharmacology, s. 87. CRC Press, 1998. ISBN 0-8493-9683-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 6.6.2020. (englanniksi)