Bakeliitti
Tämä artikkeli käsittelee Bakeliitti-aihetta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnan eri alueilla. Vuosien ajan Bakeliitti on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena, mikä on antanut lisätietoa sen tärkeydestä ja merkityksestä eri yhteyksissä. Samoin Bakeliitti on synnyttänyt keskusteluja ja kiistoja sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan analyysin Bakeliitti:stä ottaen huomioon sen monet puolet ja sen vaikutuksen nykyiseen yhteiskuntaan.
Bakeliitti on belgialaisamerikkalaisen kemistin Leo H. Baekelandin (1863–1944) vuonna 1907 keksimä ensimmäinen täysin keinotekoinen polymeeri, fenoliformaldehydihartsi, joka luokitellaan muoviksi. Sitä valmistetaan kondensaatioreaktion avulla kuumentamalla fenolia ja formaldehydia katalyytin läsnä ollessa.[1]
Valmistuksen alkuvaiheessa bakeliitti on muovailtavaa, kuumennettaessa se muuttuu kovaksi, liukenemattomaksi.
Bakeliitti on hyvä sähköeriste. Bakeliittia käytettiin eboniitin vastikkeena sähköteknillisten esineiden, veitsen kahvojen, kädensijojen, kampojen ym. valmistamiseen. Sitä harkittiin käytettäväksi toisen maailmansodan aikana kolikoiden valmistukseen, kuparin mennessä ammusteollisuuteen.
Bakeliitti on jäänyt käytöstä sen hinnan ja valmistuksen monimutkaisuuden vuoksi. Vanhoista bakeliittisista esineistä on tullut merkittäviä keräilykohteita. Bakeliittiliimaa käytetään nykyään kuitenkin mineraalivillan valmistuksessa.
Yhdysvaltalaisen Hexion Specialty Chemicalsin omistaman saksalaisen Bakelite AG:n hallussa ovat bakeliitti-nimen oikeudet useassa maassa, ei kuitenkaan esimerkiksi Suomessa.
Lähteet
- ↑ John Hudson: Suurin tiede – kemian historia, s. 380. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bakeliitti Wikimedia Commonsissa
- bakelitmuseum.de – bakeliitille omistettu sivusto, runsaasti kuvia bakeliittiesineistä (englanniksi) (saksaksi)
- Amsterdamin bakeliittikokoelma (englanniksi)