Bansuri

Nykymaailmassa Bansuri on kiinnostava aihe, joka herättää uteliaisuutta ja huomion monenlaisissa ihmisissä. Bansuri on valloittanut kaikenikäisten ja -taustaisten henkilöiden mielikuvituksen, olipa sen nykypäivän merkityksellisyys, vaikutus yhteiskuntaan tai historiallinen merkitys. Bansuri on edelleen jatkuvan tutkimuksen ja mielenkiinnon kohteena sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin ja sen merkitykseen akateemisilla tai tieteellisillä aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Bansuri:n eri ulottuvuuksia analysoimalla sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Tutkimme myös erilaisia ​​näkökulmia Bansuri:een ja korostamme sen merkitystä ja relevanssia eri opinto- ja käytännön aloilla.

Bansuri

Bansuri eli bansoori on intialaisen musiikin bambuhuilu, jonka ääniala on pari-kolme oktaavia. Perinteisesti soittimessa on ollut kuusi sormireikää. Bansuurin koko vaihtelee noin 30 senttimetristä noin metriin, yleisimpiä ovat puolimetriset. Bansuri on yksi vanhimmista intialaisen perinnemusiikin soittimista.

Tunnettu bansurin soittaja on muun muassa Pannalal Ghosh, joka kehitti soittimesta hindustanimusiikkia ajatellen uuden version, johon kuuluu lisänä seitsemäs sormireikä. Tällöin soittimen ääniala laajeni kolmeen oktaaviin.[1]

Soittimen ääniala

Bansureita on eri viritteisiä, aloittelijan on helpompi aloittaa pienimmistä c- ja d-vireisistä sopraano- ja pikkolobansuureista. Yleisimpiä ovat G- ja A-viritteiset alttobansuurit, on olemassa myös matalampi F-alto ja D- ja G-viritteisiä bassobansuureita. Bansuurin alaääniala on syvä, keskiala pehmeä ja ylä-ääniala kiihottava, joten soitin on monipuolinen. Sitä käytetään myös pop- ja jazzmusiikissa.

Lähteet

  1. ↑ http://makar-records.com/siteus/frameinstrument.html (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla