Batyskafi

Nykymaailmassa Batyskafi on saavuttanut merkittävän merkityksen useilla alueilla. Sen vaikutus on ulottunut yhteiskuntaan, politiikkaan, kulttuuriin ja talouteen, ja se on luonut vaikutuksen, jota ei voida sivuuttaa. Henkilökohtaisella tai globaalilla tasolla Batyskafi on herättänyt erityistä kiinnostusta ja motivoinut tärkeitä keskusteluja ja tutkimusta. Tässä artikkelissa perehdymme Batyskafi:n kiehtovaan universumiin ja tutkimme sen monia puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, kuinka Batyskafi on merkinnyt ennen ja jälkeen nykyajan elämän eri osa-alueilla.

Triesten rakennepiirros.

Batyskafi (kreik. bathos (syvyys) ja skaphos (alus)) on Auguste Piccardin kehittämä itsenäisesti sukeltava, moottoroitu syvänmeren sukellusalus.[1]

Rakenne

Animaatio batyskafin toiminnasta.

Suurikokoinen kelluketankki on täytetty bensiinillä, joka on helposti saatavilla oleva paineenkestävä kellutusneste. Bensiinin paineenkestävyyden ansiosta kelluketankki on rakenteeltaan kevyt, veden paineen kohdistuessa bensiiniin. Kelluvuutta on helppo säätää päästämällä säätötankkeihin bensiiniä raskaampaa vettä. Sen miehistötilana on kelluketankin alle kiinnitetty batysfääri.[1]

Sukellettaessa batyskafin ilmasäiliöihin päästetään vettä, mutta suuret sukellussyvyydet estävät paineilman käytön sukellusveneitten tapaan sukelluksista nousemiseksi. Tämän vuoksi batyskafi on varustettu painolastina toimivilla rautahaulisäiliöillä, joista lasketaan pois nousuun vaadittava määrä hauleja. Tätä säädellään sähkömagneeteilla, jotka sähkövian sattuessa lakkaavat toimimasta ja alus nousee automaattisesti pintaan painolastin valuessa painovoiman vaikutuksesta ulos säiliöistä. Aluksen työntömoottoreina on akkukäyttöiset sähkömoottorit.[1]

Historia

Batyskafi Trieste noin vuonna 1958-1959

Auguste Piccard rakennutti 1946–1948 Belgiassa ensimmäisen batyskafin, FNRS-2:n (Fonds National de la Recherche Scientifique). Piccardin toinen batyskafi oli 1953 vesillelaskettu Trieste, jonka Yhdysvaltain laivasto osti 1958. Jacques Piccard ja luutnantti Don Walsh laskeutuivat 1960 aluksella Mariaanien haudan syvimpään kohtaan, 10 911 metrin syvyyteen.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Brand, V: Submersibles - Manned and Unmanned. South Pacific Underwater Medicine Society journal, 1977, 7. vsk, nro 3. ISSN 0813-1988 OCLC:16986801 Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Batyskafi.