Nykyään Be Kind Rewind on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Teknologian ja globalisaation myötä Be Kind Rewind:stä on tullut olennainen aihe, joka vaikuttaa eri toimialoihin ja yhteiskuntaan yleensä. Taloudellisista vaikutuksistaan populaarikulttuuriin Be Kind Rewind on aihe, joka on herättänyt intohimoisia keskusteluja. Tässä artikkelissa tutkimme Be Kind Rewind:n eri puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykymaailmassa.
Be Kind Rewind | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Michel Gondry |
Käsikirjoittaja | Michel Gondry |
Tuottaja |
|
Säveltäjä |
|
Kuvaaja | Ellen Kuras |
Leikkaaja | Jeff Buchanan |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
New Line Cinema Focus Features |
Levittäjä |
BiM Distribuzione Netflix |
Ensi-ilta | 2008 |
Kesto | 102 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 20 000 000 dollaria |
Tuotto | 30 575 373 dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Be Kind Rewind on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka käsikirjoitti ja ohjasi Michel Gondry. Pääosissa näyttelevät Jack Black, Mos Def, Melonie Diaz, Danny Glover ja Mia Farrow. Elokuvan tarina kertoo kahdesta henkilöstä, jotka pyyhkivät vahingossa videovuokraamon nauhat tyhjiksi ja alkavat kuvata elokuvia uusiksi. Uudelleenfilmatisoinnit saavat nimekseen ”ruotsinnetut” elokuvat ja nostavat hiljalleen kuolemassa olleen videovuokraamon uuteen menestykseen.[1]
Jack Black | … | Jerry Mclean |
Mos Def | … | Mike Coolwell |
Danny Glover | … | Mr. Fletcher |
Mia Farrow | … | Miss Falewicz |
Melonie Diaz | … | Alma Sykes |
Arjay Smith | … | Manny |
Chandler Parker | … | Craig |
Quinton Aaron | … | Q |
Gio Perez | … | Randy |
Uuden Suomen Mikko Pielan mielestä elokuva on aivan pösilö ja näennäisesti aivoton komedia, mutta ilmeisesti se saa ihmisen hyvälle tuulelle. ”Jos ote olisi hieman rauhallisempi ja vähemmän koheltava, voisi tässä komediassa nähdä jopa elokuvahistorian pioneeriaikojen henkeä.”[2] ”Ihan pöhköksi” elokuvaa luonnehti myös Pertti Avola Helsingin Sanomissa. Hänestä elokuva parantaa tahtiaan, mitä hullummaksi se tulee, kunnes lopussa rauhoitutaan Frank Capran klassikkoelokuvista tuttuun lämpimän yhteisöllisyyden tunnelmaan. ”Tällaistahan moni amerikkalaiskomedia on viime vuosina tavoitellut, mutta tuloksena on ollut silkkaa teennäisyyttä. Gondryn elokuva ei ole teennäinen.”[3]