Belgian työväenpuolue

Nykyään Belgian työväenpuolue:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​ihmisiä kohtaan. Belgian työväenpuolue on ollut jatkuvan keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksesta yhteiskuntaan yleensä. Sen merkitys vaihtelee teknologia-alasta kulttuuriin, mukaan lukien taloustiede ja politiikka. Belgian työväenpuolue on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja eri ammattialojen ihmisten huomion herättäen kiinnostusta, joka ylittää maantieteelliset ja kulttuuriset rajat. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Belgian työväenpuolue:n vaikutusta elämäämme ja ympäröivään maailmaan tarjoamalla kattavan analyysin, joka sisältää erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja.

Belgian työväenpuolue (hollanniksi Belgische Werkliedenpartij, ranskaksi Parti Ouvrier Belge) oli vuosina 1885–1940 Belgiassa toiminut sosialistinen puolue.

Muistolaatta Brysselin Grand Placella.

Historia

Puolue perustettiin huhtikuussa 1885 brysseliläisessä kahvilassa järjestetyssä tapaamisessa, johon otti osaa 112 käsityöläistä. Sen ohjelma perustui edellisenä vuonna laadittuun Quaregnonin peruskirjaan, ja puolueeseen liittyi henkilöjäsenten lisäksi ammattiyhdistyksiä ja osuuskuntia. Vuoden 1919 parlamenttivaaleissa Belgian työväenpuolue sai vaalivoiton: 36,6 prosenttia äänistä ja 26 edustajaa 70 edustajan parlamenttiin. Vaalivoiton ansiosta se muodosti Belgian seuraavan hallituksen yhdessä katolisen puolueen kanssa. Vuonna 1923 Belgian työväenpuolue liittyi Sosialistiseen työväen internationaaliin. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 Belgian työväenpuolue hajotettiin. Sen toiminta päättyi, kun suurin osa jäsenistä liittyi vuonna 1945 uuteen Belgian sosialistipuolueeseen.[1][2][3]

Émile Vandervelde on tunnettu Belgian työväenpuolueen puheenjohtaja, joka toimi ministerinä useaan otteeseen.

Lähteet