Bergamonpaimenkoira
Nykymaailmassa Bergamonpaimenkoira:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti Bergamonpaimenkoira on synnyttänyt keskustelua ja keskustelua sen vaikutuksista ja vaikutuksista yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseen Bergamonpaimenkoira on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka ovat yrittäneet valaista sen vaikutuksia ja seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Bergamonpaimenkoira:n perusnäkökohtia ja analysoimme sen roolia eri yhteyksissä. Bergamonpaimenkoira on yhteyksistään teknologiaan, suhteestaan kulttuuriin ja politiikkaan ja sen merkitykseen jokapäiväisessä elämässä, aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja pohdintaa tänään.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Bergamonpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Italia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 93[1] |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | kotieläinten vartiointi ja ohjaaminen |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | 13–15 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | pastore bergamasco, Bergamasco Shepherd Dog, Bergamasco Sheepdog, berger bergamasque, Bergamasker Hirtenhund, perro de pastor bergamasco, bergamasco lambakoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #194 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 32–38 kg narttu 26–32 kg |
| Säkäkorkeus | 56–60 cm |
| Väritys | kaikki harmaan sävyt ja syvä musta, tummalla pohjalla vaaleita laattoja, tai harmaalla pohjalla mustia laattoja, isabella fawn-värisin merkein |
Bergamonpaimenkoira (ital. cane da pastore bergamasco) on italialainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1.
Ulkonäkö
Bergamonpaimenkoira on massiivinen ja voimakas. Sillä on aikuisena koirana nyörimäinen tai laattamainen turkki kuten pulilla tai komondorilla. Rasvaiselta tuntuva turkki näyttää hoitamattomalta, mutta pitää koiran lämpöisenä ja kuivana.
Luonne ja käyttäytyminen
Luonteeltaan bergamonpaimenkoira on älykäs, lapsirakas ja eloisa. Perheen ollessa läsnä se on kaikille avoin ja ystävällinen, mutta yksin ollessaan varovainen ja vieraita kohtaan epäluuloinen. Koira tekee mielellään töitä, mutta sitä on mahdoton kouluttaa pakottamalla. Koska bergamonpaimenkoiraa on kauan sitten käytetty paimenena ja vahtina vuoristossa, sillä on voimakas suojeluvaisto. Se vaatii paljon liikuntaa, vaikkakaan ei välttämättä juosten.
Alkuperä
Bergamonpaimenkoira on ikivanha, pohjoisen Italian Alppialueilla lampaiden vartioimiseen käytetty rotu, jonka esi-isät lienevät olleet samoja aasialaisia koiria kuin komondorin ja pulin esi-isät.[3] Nykyisen nimensä se on saanut lombardialaisesta Bergamon kaupungista, jonka laaksoissa sen tiedetään olevan todella yleinen. Se esiintyy jo 1500-luvulta peräisin olevassa maalauksessa. Italiassa rotu rekisteröitiin ensi kerran vuonna 1891.[4]
Lähteet
- Rotuesittely koirat.comissa
- Gummeruksen suuri koirakirja, Peter Larkin, Mike Stockman, Gummerrus Kustannus Oy, 2003
Viitteet
- ↑ Bergamonpaimenkoira. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 15.9.2021.
- ↑ Bergamasco Sheepdog. American Kennel Club. Haettu 6.2.2019.
- ↑ Gómez-Toldrà, Salvador. Suuri koirakirja 1. Tammi, Helsinki: 1991.
- ↑ Bergamonpaimenkoira: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 6.2.2019.
Aiheesta muualla
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)