Bernard Wagenaar

Nykymaailmassa Bernard Wagenaar on erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt kaikenlaisten ihmisten huomion. Bernard Wagenaar on herättänyt jatkuvaa keskustelua ja vauhdittanut innovatiivisten ratkaisujen etsintää arkielämän vaikutuksista yhteiskuntaan yleensä. Monitieteisen lähestymistavan avulla tämä artikkeli pyrkii tutkimaan Bernard Wagenaar:een liittyviä eri näkökohtia ja tarjoaa kattavan ja päivitetyn näkemyksen tästä aiheesta. Erilaisten tapaustutkimusten analyysin avulla pyritään antamaan lukijalle globaali ja kriittinen näkemys, joka mahdollistaa paremman käsityksen Bernard Wagenaar:n merkityksestä nykymaailmassa ja sen mahdollisista seurauksista tulevaisuuden kannalta.

Bernard Wagenaar (18. heinäkuuta 1894 Arnhem – 19. toukokuuta 1971 York, Maine)[1] oli alankomaalaissyntyinen, sittemmin yhdysvaltalaistunut säveltäjä, pianisti, viulisti ja musiikkipedagogi. Hän varttui musikaalisessa perheessä Arnhemissä. 15-vuotiaana hän lähti opiskelemaan Utrechtiin. Hänen opettajiensa joukossa olivat Gerard Veerman (viulu), Madame Bekker-Veerman (piano) ja hänen oma isänsä Johan Wagenaar (harmonia, kontrapunkti, sävellys).[2]

Vuonna 1920 Wagenaar asettui Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1927. Vuosina 1921–1923 hän toimi Leopold Stokowskin johtaman Philadelphian orkesterin viulistina. Hän kuului Institute of Musical Artin henkilökuntaan New Yorkissa ja jatkoi toimintaansa siellä sen muututtua Juilliard Schooliksi (1925–1968). Häntä kuullaan pianistina Naxoksen historiallisen sarjan levyllä.[2] Hänen sävellystensä joukossa on pianosonaatti.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b AllMusic.com: Bernard Wagenaar
  2. ↑ a b Naxos.com: Bernard Wagenaar