Tässä artikkelissa analysoimme Bim mustakorva (elokuva):n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Bim mustakorva (elokuva) on viime vuosina noussut aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiistoja eri aloilla. Kautta historian Bim mustakorva (elokuva):llä on ollut ratkaiseva rooli ihmiskunnan evoluutiossa, ja se on vaikuttanut poliittisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin näkökohtiin. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia näkökulmia Bim mustakorva (elokuva):een ja käsittelemme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen mahdollisuuksia muokata tulevaisuutta. Lisäksi tutkimme Bim mustakorva (elokuva):n eettisiä ja moraalisia seurauksia sekä sen mahdollisia pitkän aikavälin seurauksia.
Bim mustakorva | |
---|---|
Белый Бим Чёрное ухо | |
![]() |
|
Ohjaaja | Stanislav Rostotski |
Käsikirjoittaja | Stanislav Rostotski ja Gavril Trojepolski |
Säveltäjä | Andrei Petrov |
Kuvaaja | Vjatšeslav Šumski |
Pääosat | Vjatšeslav Tihonov |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
Tuotantoyhtiö | Gorkin elokuvastudio |
Ensi-ilta | 1977 |
Kesto | 2 h 52 min |
Alkuperäiskieli | venäjä |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Bim mustakorva (ven. Белый Бим Чёрное ухо, Belyi Bim – tšornoje uho) on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, joka perustuu Gavril Trojepolskin samannimiseen romaaniin. Se sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden.
Yksinäinen sotaveteraani Ivan Ivanovitš hankkii gordoninsetterin pennun, jolla on mustat korvat ja vaalea turkki. Hän nimeää sen Bimiksi ja kouluttaa siitä metsästyskoiran. Ivanin ja Bimin yhteiselo on mukavaa, mutta eräänä päivänä Ivanin sodassa saama sirpale aiheuttaa hänelle sairauskohtauksen. Ivan lähetetään Moskovaan leikattavaksi, ja naapurit jäävät huolehtimaan Bimistä. Bim kuitenkin karkaa etsimään isäntäänsä ja matkallaan se kohtaa niin hyviä kuin pahojakin ihmisiä.
Elokuvan näki sen ilmestymisvuonna yli 20 miljoonaa katsojaa. Se sai Neuvostoliiton parhaan elokuvan tittelin ja se palkittiin kristallimaapallolla Karlovy Varyn elokuvajuhlilla. Vuonna 1980 ohjaaja Stanislav Rostotski ja kirjan kirjoittanut Gavril Trojepolski vastaanottivat Leninin palkinnot.[1]