Bloomsburyn ryhmä

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Bloomsburyn ryhmä, aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime aikoina. Bloomsburyn ryhmä:stä ja sen vaikutuksista yhteiskuntaamme on keskusteltu eri aloilta, joten on tärkeää käsitellä tätä asiaa kattavasti ja objektiivisesti. Näiden linjojen mukaisesti analysoimme Bloomsburyn ryhmä:een liittyviä eri näkökohtia, tutkien sen alkuperää, kehitystä ja vaikutuksia nykyisessä kontekstissa. Samoin pysähdymme Bloomsburyn ryhmä:n ympärillä oleviin erilaisiin näkökulmiin ja pohdimme alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja argumentteja. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä valaista Bloomsburyn ryhmä:tä ja tarjota yksityiskohtainen ja tasapainoinen näkemys, jonka avulla lukija voi ymmärtää täysin tämän asian ja muodostaa oman arvionsa siitä.

Joitakin Bloomsburyn ryhmän jäseniä Garsington Manorissa, Lady Ottoline Morrellin maaseutuasunnossa lähellä Oxfordia. Vasemmalta oikealle: Lady Ottoline Morrell, Mrs. Aldous Huxley, kirjailija-kriitikko Lytton Strachey, skotlantilainen taidemaalari Duncan Grant ja taidemaalari-sisustussuunnittelija Vanessa Bell.

Bloomsburyn ryhmä oli taiteilijoiden ja oppineiden ryhmä, joka kokoontui noin vuodesta 1905 toiseen maailmansotaan asti.

Kirjailija Virginia Woolf muutti vanhempiensa kuoltua sisaruksiensa kanssa Lontoon Bloomsburyn kaupunginosaan. Tästä syntyi nimi vapaamieliselle kirjalliselle seurapiirille, joka myöhemmin kokoontui Woolfin ja tämän aviomiehen Leonard Woolfin kotona.

Ryhmään kuuluivat aika ajoin taloustieteilijä John Maynard Keynes ja kirjailijat Lytton Strachey, T. S. Eliot, Christopher Isherwood ja Vita Sackville-West. Ryhmälle oli ominaista modernismi ja esteettisten arvojen korostus. Useat ryhmän jäsenet olivat Cambridgen yliopiston filosofin G. E. Mooren ajatusten kannattaja.[1]

Lytton Strachey ja Virginia Woolf.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Hakusana Bloomsburyn ryhmä teoksessa Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuuden sanakirja. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27401-1

Aiheesta muualla