Bure Litonius

Tämä artikkeli käsittelee Bure Litonius-aihetta, joka on kiinnittänyt nykypäivän monien ihmisten huomion. Tutkitaan erilaisia ​​Bure Litonius:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi tarkastellaan sen vaikutuksia eri alueilla sekä alan asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Syvällisen analyysin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ja rikastuttavan näkemyksen Bure Litonius:stä, tavoitteenamme tarjota lukijoille laajempi ja yksityiskohtaisempi käsitys tästä kiehtovasta aiheesta.

Bure Johan Hedrik Walter Litonius (8. tammikuuta 1919 Helsinki – 4. huhtikuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen elokuva-alan pukusuunnittelija, historiallisten pukujen asiantuntija ja elokuvien puvustaja.[1]

Bure Litonius aloitti jo lapsena sotilasvaatteiden ja sotilaan ammattiin kuuluvien esineiden keräilyn. Hän kiersi vanhojen tavaroiden kaupoissa yhdessä upseerina toimineen isänsä kanssa ja hankki kokoelmaansa muun muassa satoja epoletteja. Hän alkoi toimi jo kouluvuosinaan historiallisten vaatteiden, huonekalujen, tapakulttuurin ja ympäristökokonaisuuksien asiantuntijana teatteri- ja elokuvamaailmassa. Hän toimi pukusuunnittelijana sekä pukujen ja varusteiden asiantuntujana vuosina 1938–1962 vastaten lähes kolmenkymmenen elokuvan puvustamisesta. Hän oli myös Suomen Kansallisteatterin ja Ruotsalaisen teatterin vakinainen pukuasiantuntija. Litonius opiskeli myös sotahistoriaa Suomen, Ruotsin, Saksan ja Italian yliopistoissa. [1]

Vuonna 1939 valmistunut Helmikuun manifesti oli ensimmäinen elokuva, jossa silloin 19-vuotias Litonius vastasi puvustuksesta ja laati ohjeet historiallisten 1800-luvun miljöiden kuten Talvipalatsin luomisesta elokuvaa varten. Seuraavassa elokuvassaan Runon kuningas ja muuttolintu (1940) Litonius oli pukuaiantuntijana ja esitti myös pienissä sivurooleissa Sakari Topeliusta ja ylioppilasta. Hän oli sotavuosina pukusuunnittelijana elokuvissa Kaivopuiston kaunis Regina (1941), Hevoshuijari (1943), Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943), Valkoiset ruusut (1943), Ballaadi (1944) ja Sylvi (1944). Puvustajana hän oli elokuvissa Kulkurin valssi (1941) ja En ole kreivitär (1945). Sotavuosien jälkeen Litonius oli puvustajana muun muassa elokuvissa Rosvo-Roope (1949), Katariina kaunis leski (1950), Mä oksalla ylimmällä (1954), Risti ja liekki (1957) ja Skandaali tyttökoulussa (1960) sekä pukuasiantuntijana elokuvissa Tanssi yli hautojen (1950), Sadan miekan mies (1951), Sven Tuuva (1958), Komisario Palmun erehdys (1960) ja Pojat (1962). Viimeksi hän oli historiallisena tapa-asiantuntijana televisioelokuvassa Kustaa Vaasa (1969).

Kirjallista tuotantoa

  • Suomalainen sotilas kautta aikojen. "Seuran" keräilysarja. Yhtyneet kuvalehdet, Helsinki 1942
  • Esplanaadikappeli 1937-1957. Lomaliitto, Helsinki 1957

Lähteet

Aiheesta muualla