Burning Spear

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Burning Spear:n aihetta ja sitä, miten se on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Burning Spear on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa ja synnyttänyt keskusteluja ja kiistoja sen merkityksestä ja seurauksista. Ajan mittaan Burning Spear on osoittanut vaikutusvaltansa niinkin erilaisilla aloilla kuin talous, politiikka, kulttuuri ja teknologia, ja sen läsnäolo on edelleen liikkeellepaneva voima, joka muokkaa historian ja inhimillisen kehityksen kulkua. Tämän analyysin avulla löydämme useita näkökohtia, jotka ilmaisevat Burning Spear-ilmiön ja sen merkityksen nykyään.

Burning Spear

Burning Spear (oik. Winston Rodney,[1] s. 1. maaliskuuta 1948, Saint Ann’s Bay) on jamaikalainen roots reggae -laulaja ja -muusikko. Hänen musiikkiinsa liittyy olennaisesti rastafari-liikkeen uskonnollinen sanoma. Burning Spearin debyyttialbumi Studio One Presents Burning Spear julkaistiin vuonna 1973.

Burning Spear on voittanut kahdesti Grammy-palkinnon parhaasta reggae-albumista: ensimmäisen vuonna 2000 albumillaan Calling Rastafari[2] ja toisen vuonna 2009 albumillaan Jah is Real. Artistin kolmas albumi, jamaikalaissyntyisestä ihmisoikeustaistelijasta kertova Marcus Garvey (1975) valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[1].

Burning Spear on esiintynyt Suomessa ainakin 1987 Mikkelissä,[3] 1988 Nummirockissa,[4] 1990 Helsingissä,[5] 1992 Ruisrockissa[6] ja 2001 Helsingissä[2].

Lähteet

  1. ↑ a b Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
  2. ↑ a b Kotirinta, Pirkko: Reggae-legenda Burning Spear Helsinkiin. Helsingin Sanomat, 18.7.2001. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.7.2022.
  3. ↑ Pretenders Turussa, Burning Spear Mikkelissä. Helsingin Sanomat, 31.7.1987, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ Fagerlund, Markku: Nummirock-88. Helsingin Sanomat, 27.5.1988, s. 22. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Hauru, Jukka: Raskassoutuista reggaeta. Burning Spearin juurimusikki ei innostanut. Helsingin Sanomat, 23.9.1990, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
  6. ↑ Kulttuurikesä. Helsingin Sanomat, 31.5.1992, s. 67. Näköislehti (maksullinen).