Can-can

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Can-can:n jännittävään maailmaan ja tutkia sen eri puolia ja ominaisuuksia ymmärtääksemme täysin sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Sen alkuperästä sen merkitykseen tänään uppoudumme kattavaan analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää sen vaikutuksia eri alueilla sekä sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Matkalla sen historiaan, kehitykseen ja mahdollisiin tulevaisuudennäkymiin löydämme kaiken, mitä Can-can tarjoaa ja sen merkityksen nykymaailmassa.

Henri de Toulouse-Lautrecin ikuistamia can-can-tanssijattaria 1800-luvun värilitografiassa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Can-can on 1830-luvun Pariisissa[1] kehittynyt kabareetanssin muoto, jolle ominaista ovat tanssijattarien sääripotkut (battement) ja hameen nostot, sekä aikanaan kiusalliseksi koettu paljastava pukeutuminen, kuten korsetit, alushameet ja sukkanauhat. Usein can-cania säestää Jacques Offenbachin operetin Orfeus manalassa (1858) toisen näytöksen toisen kohtauksen helvetintanssimusiikki, joka nykyään yhdistetään lähtemättömästi can-can-tanssiin. Kuuluja can-can-tanssijattaria ovat La Goulue ja Jane Avril.

Lähteet

  1. ↑ Frequently Asked Questions about Rec.Arts.Dance, haettu 26.5.2008 ”The cancan developed from the galop, a popular dance in the public dancing gardens and dance-halls of Paris in the early part of the nineteenth century. When it first appeared in 1830, the cancan was really an exaggerated form of the galop, with high kicks and other gestures with arms and legs, mostly initially performed by men, and later also by their female partners. It was viewed as shocking by ’respectable’ people because it implied a lack of self-control and involved more bodily contact between participants than was thought acceptable.”

Kirjallisuutta

  • Price, David: Cancan!. Fairleigh Dickinson University Press, 1998. ISBN 978-0838638200. (englanniksi)

Aiheesta muualla